Quantcast
Channel: Rauno Koivusaari - Hylyt
Viewing all 26 articles
Browse latest View live

Hylkyjä joiden parissa työskentelin Etelä-amerikassa

$
0
0
Tänään selatessani vanhoja läppäreitäni, löysin tämän listan Ecuadorin hylyistä. Lista on Englanniksi, osittain Espanjaksi, joten yritin vähän kommentoida tuonne perään jotain Suomeksi. Nämä voisi luokitella oikeiksi aarrelaivoiksi niiden lastin perusteella. Mutta löytyyhän niistä toki kiinnostavaa tietoa museoillekin



1578 - English  Francis Drake, Jettisoned 40 ton of silver in Isla de la Plata. Oletan että tämä dumpattiin saaren itäpuolelle. Osittain pelastettu 1930 luvulla. Hopeasta maksetaan noin 440€ kilo!! Hopea on yhdellä suhteellisen pienellä alueella ja 10 tonnista saisi 4,4 milj taskurahat. Kävin paikanpäällä muutamia kertoja ja tätä Isla de Plata pidetään Galapakossaaria pienoiskoossa.

1640  - Wrecked one galleon 40km distance from Santa Elena and 9,5 km mainland. (Chanduy) with shipment  of silver coins. Tämä oli ehkä vähän omituinen tieto jota emme koskaan päässeet selvittämään kovin paljoa. Metrin mitta keksittiin vasta 1790 aikoihin Ranskan kuninkaan viimeisenä tekona ennen pään katkaisua. Näin olen ymmärtänyt...

1654 - Wrecked Capitana oct. 25, between Chanduyn and Punta Carneron. Still one of the worlds richest shipwreck. Tämän parissa pääasiassa työskenneltiin, kun oli paperit kunnossa.

1665  - Wrecekd one Galleon (con rico gargamento) to Punta Santa Elena (Chokolaterra) silver coins. Noh Tuosta Chokolaterrasta löytyy hopea ja kultakolikoita eri ajoilta runsaasti.

1676  - Wrecked one Fregat to Chanduy. Lorenzo Sotomayor and Aller rescued 20.000 pesos from that wreck. 

1681 - Santa Clara wreck, (Isla de la Muerto) Cargo 100.000 pieces of eight. Tämä olikin mielenkiintoinen siinä mielessä. Että paikalliset Museoviranomaiset 1-2 viikon välein pyysivät aina kylään ja kommentoimaan heidän löytöjään juuri kyseisestä paikasta tehdyissä kaivauksissa. Samoin keskusteltiin paljon eri työmetodeista. Luulen että oli opettavaista puolin ja toisin. itselleni ainakin. 

1684  - Wrecked one ”Galleon a Santa Elena”. (Harry Riesberg book) Tod. näköisesti tämä tieto on merirosvo William Dampferin retkestä paikalla kyseisenä vuonna. Heidän tarkoitus pelastaa Capitanan rikkauksia. Epäonnistuttuaan tässä meripelastusoperaatiossa hyökkäsivät Guayaquiliin merirosvoilemaan ettei tulisi hukkareissua. William Dampfer book. 1684. Point of land called Santa Hellena, part of mainland. But from a distance look like a island. A mile inside Santa Hellena is a village also known by the name Santa Hellena. Here they went to land to talk with the spanish inhabitants, who told that once very rich laden ship had struck sunken rocks while attempting to enter the bay and afterwards sunk in seven or eight fathoms of water. No one have never made rescue attempts, because she lies in deep and there falls great high sea. (suora lainaus W.D kirjasta. mutta luulen ajanjakson huomioon ottaen kyseessä olevan Capitanasta)

1689 - San Juan Buenaventura. 30 diciembre, Punta Santa Elena. kapteeni Agustin de Santa Gadena. Piloto – Juan Lorenzo. Hylky on siinä sotilastukikohdan edessä pahassa paikassa merenkäynniltä katsottuna.  Merisovo William Dampferin retkikunta menetti yhden laivan joka upposi nykyisen Salinaksen edustalle, voi olla sama hylky. Tässä kohtaa muuten kohtaavat lämmin virtaus pohjoisesta tai sanoisiko Panamasta ja kylmä merivirta Patagoniasta. Tämä aiheuttaa todella erikoisen aaltoilmiön. Hyvin pienellä alueella joka on noin 2km x 0,5km on noin 5m korkeita aaltoja ja aallonpituuden (eli aaltovälin) ollessa erittäin lyhyt, vain max. 20m. Tällaista ei normaalisti edes ole olemassa. Kun tämä ilmiö syntyy silloin tällöin eivät paikalliset aja omilla veneillään lähellekään tätä. Meidän ns "uppoamattomalla" kumpparilla, jossa moottori tehoja kyllä löytyy (7,3m pit. + 2x 90Honda) oli kerran pakko kokeilla ajaa sisälle tähän erikoiseen ilmiöön. Ja välittömästi alkoi vettä vyöryä sisälle veneeseen. Säikähdin että koneet sammuisi, kun tuntui ettei ne saa tarpeeksi ilmaa. Samoin vene täyttyi vedellä, enkä saanut sitä kunnolla tyhjenemään. Hetken kuluttua vesimassat jo alkoivat vaikuttaa veneen ajo-ominaisuuksiin kuten raskaasti vesilastissa vellova vene vaan voi käyttäytä. Olipa paskamainen tilanne. Vettä tuli lisää sisään koko ajan. Jyrkkä aallokko iski liian tiheästi ja teki ajamisen todella erikoiseksi. Jossain välissä tuntui että kumiveneemme vesilastissa kaatuisi, mutta sain sen lopulta ajettua ulos tuosta ihme aaltohelvetistä. Kirjoitan joskus enempi jos vaikka löydän valokuviakin ilmiöstä. Kalastajilta sain kannustavia käsimerkkejä, näissä ne etusormella koputtivat päätänsä merkiksi jostain fiksusta teosta...

1689 - San Miguel de Padva. on the route Callao- Panama. Went down in Chanduy reef. Silver + gold

1701 - Aguila Voladora. 500.000 monedas de oro, escudo de lima. Santa Elena south. Tämä on siinä Monedas de rocas eli ns. rahakivet. Juttu tulee ulos tuossa matkakertomusblogissa kunhan saan sen vanhan tekstin ilman ä ja ö merkkejä muokattua.

1731 - Nuestro senjora del Carmen, South of Chanduy (villa de Morro) Kirkko tarvikkeita ja paikallinen pappi perheineen.

1800 - January, wrecked Santa Leocaldia in Chocolatierra in Salinas (Punta Santa Elena) Valaanpyytäjiä. Tähän liittyen onnistuttiin arkistoista vaimoni kanssa löytämään todella mielenkiintoinen tarina valaanpyynnistä ja merirosvouksesta ja Napoleonista.



Muutamia vanhoja kuvia kulta ja hopeakolikoista, jotka nostettiin näistä edellä mainituista kohteista


Tässä nyt ne hylyt joissa tiedetään olevan kultaa, hopeata tai muuta jännää eli kiinnostavaa. Muitakin hylkyjä tuli vastaan, mutta en ole näköjään niistä sen kummempaa kirjaa pitänyt. 

Hopeasta maksetaan tänä päivänä noin 440€ kilo.
Kullasta maksetaan tänä päivänä noin 30.000€ kilo
Maitotölkki painaa kullalla täytettynä n. 20kg ja maksaa noin 600.000€

Maailman markkinahinta vaihtelee päivittäin. 

Tsaarin laivaston rommi, Porkkala 1840

$
0
0
Tsaarin laivaston rommiannokset
Kaljaasi Carolina Fredrikan haaksirikko 24 lokakuuta 1840.

MERISELITYS
Paikka: Helsingin kaupungin Raastuvanoikeus  2.11.1840  Maanantai kello 10 aamupäivällä.
Paikalla Coopwerdie (kauppalaiva) laivuri David Christoffer Darmen Stettinistä, perämies Wendt ja matruusi Ulrik.

Kertovat seuraavaa:
28. Syyskuuta 1840 Stettinissä aloitettiin Preussilaisen Kaljaasi Carolina Fredrikan lastaaminen. Laiva oli matkalla Cronstattiin (Kronstad) Pietarin ulkopuolella sijaitsevaan laivastotukikohtaan ja lasti koostui pääasiassa viinasta.
7  Lokakuuta olimme saaneet laivan lastattua, lasti muodostui 220 rommi astiasta sekä “muutto”matkustaja fabricanten Carl Haroldista ja hänen vaimostaan sekä heidän matkatavaroistaan.
8. Lokakuuta aloitimme matkanteon, joka sujui normaalisti aina 24 lokakuuta asti. Tuulen suunnan ollessa O.S.O (itä-kaakko) ja puhaltaen reippaasti, olimme joutuneet purjehtimaan S.W (lounaaseen) 6 mailia edellisestä paikan määrityksestä. Kunnes kello 8 aamulla tuuli hiljeni salaperäisesti.
 Heti tämän jälkeen purjeet löivät rajusti edestakaisin, joka on merkki tuulen suunnan muuttumisesta. Tapahtuman seurauksena purjeet osittain repeilivät (toisin sanoen  purjeet saivat suuria vahinkoja), joten vähensimme niitä. Kello 10 aamulla tuuli alkoi puhaltaa lännestä, jälleen voimakkaasti samalla alkaen sataa ja merenkäynti alkoi kasvaa korkeaksi aallokoksi. Purjeita reivattiin, ohjattiin idän suuntaan kello 5 iltapäivään asti, matkaa kertyi 45 mailia. Tämän jälkeen ajettiin 17 mailia koilliseen ja 11 mailia itään kello 10 iltaan (22.00) asti. Jolloin saimme majakan näkyviin suuntimassa O.N.O  (itä-koillinen) ja etäisyydeksi arvioitiin noin 6 mailia. Laskujemme mukaan se oli Dagerortin (Hiidenmaan) majakka, jonka esiin tulemista olimme jo jonkin aikaan odotelleet. Otimme suunnan suoraan pohjoiseen jotta välttyisimme haaksirikkoutumasta Viron rannikolle. Hetkeä myöhemmin purjehtiessamme suoraan pohjoiseen päätimme varmuudeksi luodata veden syvyyden, samalla otimme suuntiman majakkaan joka oli O.S.O ( itä-kaakko) veden syvyyden ollessa 26 syltä (n.48m). Jatkettuamme pohjoisella kurssilla kauhuksemme havaitsimme pimeydessä sekä kallioluodon että vaarallisen näköisiä kuohuja joita syntyy ainoastaan vedenalaisesta karista.  Tajusimme aikaisemmasta navigoimisesta huolimatta olevamme aivan liian pohjoisessa Suomen puoleisella karikkoisella rannikolla. Tämä ei aikaisemmasta navigoinnistamme voinut olla mahdollista. Tilanne on voinut syntyä ainoastaan voimakkaan virtauksen seurauksena, joka on ajanut laivamme tälle puolelle rannikkoa.
Selvittyämme alkuhämmästyksestä aloimme nopeasti toimimaan, ensin yritimme tehdä paapuurin puoleisen halssin (kääntyä vasempaan tässä tapauksessa vastatuuleen), ja mikäli vain mahdollista selvittää uhkaavasti lähestyvä kari, käänsimme kaiken tuulta päin. Silloin yhden styyrpuurin huippu purjeen skuutti hajosi, sekä kauhuksemme huomasimme ettei laiva liikkunut enää eteenpäin. Epätoivoisina yritimme vielä kääntyä, mutta laiva ei suostunut tottelemaan ruoria vaan valui kylki edellä kohti murtuneita kuohuja jotka lähestyivät leen puolelta. Siinä samassa laiva osui rantakallioon jota kutsutaan kuten myöhemmin saimme kuulla Stackagrundetiksi. Yritimme ottaa mahdollisuuksien mukaan purjeita sisään, mikä ei ollut helppoa pimeässä myöhään illalla. Laiva täyttyi heti vedellä sen lisäksi se heilui aallokossa rajusti lyöden kalliota vasten, hajoten koko aika. Yhtäkkiä merenkäynti kaatoi isomaston kovalla rytinällä suoraan tuulta vastaan lisäten ahdinkoamme. Aluksella vallitsi kaaos, lisäksi se näytti menevän kappaleiksi koko ajan joten tulimme siihen tulokseen että runko ei voinut kestää enää kauan kasassa. Silloin päätimme jättää laivan, jonka pelastamisesta ei ollut mitään toivoa jäljellä. Onnettomuuden ainoa hyvä puoli näytti olevan autio kallioluoto jota vasten aluksemme kyhnytti. Matka ei näyttänyt kovin suurelta, mutta kuinka päästä kovassa merenkäynnissä liukkaalle luodolle. Keräännyimme yhteen, läpimärkinä noin kello 3 yöllä onnistuimme laskemaan isoveneen veteen leen puolelta, asetuimme seisomaan veneessä pitämällä sitä käsillä irti jo uppoavasta laivasta, ettei se pääsisi aallokossa iskemään itseään rikki vasten laivan runkoa. Samalla onnistuimme toimittamaan köyden kallioluodolle tarkoituksenamme kavuta sitä pitkin turvaan. Juuri kun olimme valmiita yrittämään siirtymistä, pääsi isovene epähuomiossa iskeytymään laivan kylkeen lujasti rasahtaen ja täyttyen jääkylmällä vedellä. Syntyi kaaos kun kaikki joutuivat veden varaan, pelastusvene pysyi ihmeen kaupalla pinnalla ja sitä apuna käyttäen onnistuimme pelastamaan itsemme suuresta hengenvaarasta läpimärkinä luodolle. Kylmyyden takia meidän molemmat matkustajat eivät pystyneet enään itse kunnolla liikkumaan ja heidät oli vedettävä pois isoveneestä, heti perään vedimme  isoveneen luodolle turvaan. Tarjoilimme kylmyydestä kärsiville laivasta ulos huuhtoutunutta rommia jota löytyi luodolta, muuta tarjottavaa meillä ei sitten ollut. Pimeyden takia emme nähneet ympärillemme, emmekä tienneet miten kaukana rannikosta olimme ja siten toivo pelastumisesta ei ollut varmaa. Päivän valjettua huomasimme lähellä maata ja toivo pelastumisesta heräsi jälleen. Aamulla merenkäynnin jatkuessa meni myös laiva kappaleiksi, loppu lasti huuhtoutui isompina ja pienempinä osina mereen tuulen saattelemana. Siitä vähästä hylkytavarasta, jonka onnistuimme keräämään teimme hätämerkin luodolle, sitä ei valitettavasti huomattu. Keskipäivällä aloimme kunnostaa pahoin kärsinyttä isovenettämme, joka kuitenkin näytti pysyvän pinnalla. Sillä hetkellä ensisijainen päämäärä oli yrittää saada molemmat hyvin huonokuntoiset matkustajat maihin turvaan, olihan manner lähellä näkyvissä. Kovan tuulen takia päätimme että veneeseen menisi vain välttämätön miehistö ja kaksi matkustajaamme. Kun soutajat olivat valmiita työnsimme veneen ulos, vaan siinä samassa se täyttyi jälleen vedellä. Veneen miehistö teki kaikkensa ja suurin ponnistuksin he onnistuivat saamaan veden täyttämän veneen takaisin luodon lähelle. Me muut keräännyimme yhteen ja ojennuimme ulos niin että kun yksi kurkotti venettä kohti, muut pitivät hänestä kiinni jottei hän olisi taas kastunut. Ensin pelastimme molemmat läpimärät ja heikot matkustajat, jossa onnistuimme. Sitten ponnistelimme saadaksemme vuotavan veneen hilattua ylös, tämäkin onnistui suuren ahkeruuden ansiosta. Mutta matkustajien tilanne oli huonompi, huolimatta kaikesta avusta ja huolenpidosta mitä oli mahdollista antaa, miehestä lähti elämä keskipäivällä ja naisesta kello 4 iltapäivällä. Avun tarpeessa olimme itsekin luodolla ilman ruokaa tai suojaa ja kamppaillen voimakasta kylmyyttä vastaan, jota toi mukanaan sade. Seuraavana päivänä tuuli tyyntyi ja päätimme yrittää pelastautua rikkinäisellä isoveneellä. Vene tuskin kesti merta, niin heikko se oli että kolme miestä piti äyskäröidä koko ajan vettä pois. Onnistuimme kuitenkin poistumaan luodolta. Kello 12 pääsimme hyvin vastaanotettuina astumaan maihin Upinniemessä noin 6 mailin päähän luodosta jossa haaksirikkouduimme.  

Missä on Stackagrund?
Kaivoin vanhan merikortti sarjan, jonka olin ostanut joskus 80 luvulla. Siihen on merkitty Stakagrund joka varmaankin tarkoittanee tuota entistä Stackagrundia mutta siinä ei kaikki täsmää. Koska Upinniemen kylä jonne miehet lopuksi pelastautuivat vuotavalla veneellä merihädästä on sijainnut nykyisen Upinniemen varuskunnan ympäristössä. Tällöin ei ilmoitettu 6 merimailia, olkoon mitä maileja tahansa voi tulla kysymykseen. Sillä nykyisen L-laiturin läheltä tulee ainoastaan 3 nykyistä merimailia kyseisen Stakagrundin lähelle. Mistä johtuu näin valtava ristiriita annettujen mittojen ja mahdollisen uppoamispaikan välillä?  Suomalaisilla rannikon asukkailla oli enempi käytössä virstat kuin merimailit, joten aikani mietittyäni kokeilin saaristolaisten käyttämää virstan mittaa. Sillä hehän ilmoittivat haaksirikkoisille heidän uppoamispaikan etäisyystietoineen. Kun nyt asetin 6 virstaa kartalle osuu se lähelle ilmoitettuun Stakagrundille, voisiko kyseessä olla 6 virstaa. Tällöin haaksirikkoisille olisi ilmoitettu onnettomuus paikan sijainti virstoissa, vieraskielisen kapteenin luullessa virstaa suomalaiseksi merimailin käännösvastikkeeksi. Tässä vaiheessa pidin tapausta jo melkein selvitettynä. Varmuudeksi ajattelin kuitenkin vilkaista vanhaa merikorttia mitä sillä on kerrottavaa asiasta. Tähän kelpuutin vuodelta 1880 Ekebomin nimeä kantava merikartan Porkkalasta. Täällä minua odotti uusi yllätys, kartta onkin erimieltä Stackagrundin paikasta, sen mukaan nykyinen saari nimeltään Oxhorn ylempi oli tuon ajan Stackagrund.




26.8.2001      Sukellusretki Oxhornin (Ex. Stackagrund) luodon länsi, etelä ja pohjoispuolelle. 
Aloitimme sukeltamisen suoraan luodon länsipuolelta, koska oletimme että väistöyritys tehtiin vastatuuleen joka on sinänsä huono ratkaisu purjeveneellä, mutta kenties ainoa mahdollinen suunta Carolina Fredrikan tapauksessa. Tämä tarkoittanee sitä että alus on ollut enempi luodon länsipuolella kun se on havainnut kuohut ja luodon. Jos laivalta nähtiin kuohuja edessä ja luoto itäpuolella on ainoa vapaa suunta länteen ja samalla vastatuuleen. Näin ollen onnettomuus olisi tapahtunut saaren länsipuolella tai sen pohjoispäässä. Paikalle saavuttuamme menin itse ensin veteen. Suunnitelmana oli seurata10 metrin syvyyskäyrää ja etsiä jotain haaksirikkoon viittaavaa kivien välistä tai jyrkänteen alareunan läheisyydestä. Saaren eteläpäästä löysimme muutamia vanhoja rauta-ankkureita. Nämä olivat todella huonokuntoisia ja noin 1m mittaisia. Näyttivät jonkun lohirysän tai muun pyydyksen jäänteiltä. Siirryimme pikkuhiljaa saaren pohjoispäähän, jota pidin yhtenä varmimpana mahdollisten hylyn jäänteiden löytymispaikkana. Olihan Päällikkö maininnut meriselityksessä, “siitä vähästä hylkytavarasta jonka onnistuimme pelastamaan”. Viittaisi suoraan siihen että hylky olisi osunut saaren pohjoisnurkkaan koska tuuli vei hylkytavaraa itään pois saaren luota. Eihän se olisi mahdollista jos hylky olisi pohjassa suoraan saaren länsipuolella- tällaisessa tilanteessa lännestä puhaltava tuuli painaisi hylkytavaraa suoraan kohti saarta? Lisäksi laivuri mainitsee että näytti jo, että he selviytyisivät pahan näköisistä kuohuista sekä saaresta? Eli melkein onnistuivat sivuuttamaan paikan. Saaren pohjoispään länsi puolella on paikka josta nousee kuohuja, joten sekin sopii hyvin kertomukseen. Lisäksi hyvin pian sukeltajan mennessä saaren pohjoiskärjestä veteen alkoi hylkytavaraa löytyä noin 12 ja 15 metrin syvyydestä. Löysimme hylyn kappaleita, tammisia kaaria sekä ilmeisesti mäntypuista ulkolaudoitusta. Tavaraa tuntuu olevan kivien välissä enemmänkin, mutta hylky on hajonneena isommalle alueelle.



Lisäksi
“Luotsi ja Majakkalaitoksen arkisto, Luotseilta saapuneet kirjeet.
AD acta:  9. marraskuuta 1840 Rönnskärin luotsiasema.
Tammisaaren piirissä, priki Carolina Fredrikan täydellinen haaksirikko yöllä 24 ja 25 päivän välisenä yönä viimeksi kuluneena olevana kuukautena. Päin Stackagrundia joka sijaitsee keskellä Upinniemeä ja Wormdötä (Vormö), jossa matkustajina olleet tehtailija Carl Harold ja hänen vaimonsa menehtyivät.

Lopuksi
Haaksirikon jälkeen tullin onnistui pelastamaan 1500 pulloa. Jos oletetaan että puulaatikoissa olisi ollut 30 pulloa per laatikko. Silloin tekisi 220 laatikkoa yhteensä 6600 rommipulloa.  Pullojen määrää laatikoissa emme tiedä varmaksi. Mutta joka tapauksessa hylyssä ja pohjassa hylyn läheltä on mahdollisesti vielä joitain pulloja. Lisäksi fabricanten Carl Harold oli mitä ilmeisimmin varakkaan puoleinen henkilö jolla oli koko omaisuus mukanaan muuttomatkalla Pietariin. Ei ole tiedossa  mitä onnistuttiin pelastamaan tehtailijan omaisuudesta. Ehkä aika näyttää senkin

Eikä siinä vielä kaikki
Sukellusseura Calypso on pitänyt joskus muinoin kesäleirejä ns. Kallensaaressa Upinniemessä. Tämän luodon Karlshamnudd eteläkärjen länsipuolta kutsuttiin pullorinteeksi, koska sieltä löytyi paljon samanlaisia pulloja. Jos katsoo kartalta tapahtunutta haaksirikkoa, ilman suuntaa josta tuuli puhalsi, ovat pullot todennäköisesti päätyneet tänne kaljaasi Carolina Fredrikan haaksirikosta.


copyright Rauno Koivusaari

Arhangel Mikhaelin haaksirikko 25.10.1796 Porkkalassa

$
0
0
Arhangel Mikhael  25.10.1796 Porkkala

Venäjän laivaston fregatti Arhangel Mikhael, aseistus  44 tykkiä. Päällikkönä englantilainen kapteeniluutnantti N. Brown. Miehistöä 450 miestä. Fregatti oli matkalla englannista kohti laivan kotisatamaa Kronstadia, joka on Pietarin lähellä sijaitseva laivastoasema.

Aurinko oli laskenut muutamia tunteja aikaisemmin, sillä vuodenajan takia valoisa aika oli kovin lyhyt.  Laivalla kaikki tuntui olevan kunnossa. Miehistö joka ei osallistunut tähystämiseen tai muuhun vahtiin lepäili puoli nukuksissa ympäri laivaa omissa askareissaan. Vahtiperämiesten tekemien merkintälaskujen mukaan aluksen sijainti oli arviolta 6 mailia Naissaaresta luoteeseen (N.W). Tosin vallinneen pimeyden takia ei tarkempia havaintoja voitu tehdä. Naissaaren suuntaan tähystettiin aktiivisesti, sillä siellä olevaa majakkaa ei vielä oltu saatu näkyviin. Reippaan lounais (S.W) tuulen puhaltamana matkaa tehtiin kunnes varoittamatta laiva rysähti näkymättömälle vedenalaiselle karille. Yhdessä silmänräpäyksessä koko säikähtänyt miehistö oli täysin hereillä alkaen parveilla ympäri laivaa. Alus oli kiinni vedenalaisella karilla eikä maata voitu havaita missään suunnassa. Tarkkaa tietoa sijainnista ei ollut, tosin epäiltiin karilleajopaikaksi Tallinan matalaa jolloin Naissaari olisi jo sivuutettu. Osa miehistöstä tutki vahinkojen suuruutta toisten vähentäessä purjeita. Alus vääntelehti inhottavasti rutisten matalikolla, kääntyen lopulta ympäri lounaasta puhaltavan tuulen sekä aallokon työntämänä.
Lopulta keula osoitti lounaaseen tuulta päin perän osoittaessa kohti koillista. Sitten laiva irtosi matalikolta ja voitiin todeta aluksen peräsin menetetyksi. Karilta irtoamisen seurauksena aloitettiin ripeästi ankkurointi toimenpiteet. Yhtä nopeasti kun ankkuri saatiin laskettua, voitiin todeta sen laahautuvan perässä. Ruumasta saatiin ilmoitus pohjan läpi tulleesta kivestä, joten ruumassa oli paha vuoto. Aluksen ympärillä suoritettiin luotauksia ja veden syvyydeksi saatiin 21 syltä (36-37m).  Ruumassa oli veden pinta noussut jo 7 ½ jalkaan. Tämä oli niin paljon että alus alkoi tuulessa ja aallokossa inhottavasti kallistella, kaikki pelkäsivät sen kaatuvan. Vuoto saatiin jotenkin hallintaan eikä vedenpinta toistaiseksi noussut. Ankkurikin saatiin pitämään, mutta Fregatti oli ehtinyt laahautua ainakin 4 kaapelin päähän karille ajopaikasta pohjoiseen. Laivan kirvesmies yritti rakentaa hätäruoria ja apuun hänelle määrättiin kaikki liikenevät miehet. Ei ollut varmuutta aluksen sijainnista joten päätettiin ampua tykillä hätämerkkilaukauksia mahdollisen avun saamiseksi. Alus oli koko ajan hyvin vaarallisessa tilassa. Ensin näytti ettei tykillä ampuminenkaan auttaisi, mutta sitten kello 3:30 yöllä saapui Porkkalan luotsi paikalle joka kertoi heidän olevan ankkurissa 2 mailia länteen Träskön saaresta. He olivatkin 16 mailin päässä Naissaaresta eikä 6 mailin niinkuin he aikaisemmin luulivat. Koillisella kurssillaan he olivat ajautuneet aivan liian lähelle Suomen rannikkoa. Heti tämän jälkeen neuvoi luotsi aluksen päällikköä siirtämään aluksen matalampaan veteen jotta se saataisiin pelastettua. Siirryttiin saarta kohti niin hyvin kuin se vain oli isolle laivalle mahdollista. Noin 1½ tunnin kuluttua laiva karahti uudestaan matalalle täyttyen nopeasti vedellä. Miehistö sekä osa laivan tavaroista onnistuttiin siirtämään lähellä olevaan saareen turvaan, mutta epäonneksi kova tuuli mursi laivan kappaleiksi.
Laivan upseeristo ei ollut tyytyväinen luotsien toimintaan vaan tekivät valituksen Ruotsin amiraliteettiin “hulluista suomalaisista luotseista”, jotka tahallaan ajattivat hienon laivan hyvin tuntemalleen karille niin että se hajosi.
Myöhemmin ruotsalainen “Norra Dykerie og Bergnin Companie” pelasti laivasta mastot, sekä melkein kaikki tykit ja muita laivatarvikkeita. Alus oli kuitenkin mennyt niin pahasti kappaleiksi ettei sitä ollut mahdollista pelastaa.



Aluksen mitat:
Pituus: 151,6 jalkaa                                  /  46,23m
Leveys: 38,1 jalkaa                                   / 11,62m
Syväys: 15,9 jalkaa                                   /  4,85m

1 venäjän jalka on yhtä pitkä kuin englannin jalka eli 30,5cm.


Köli laskettiin 14.7.1790
Suunnittelija Portnov. Rakennettu ruotsalaisen Fregatti Venuksen mukaisesti.
Alus hajosi Porkkalaan 1796.


Missä Fregatti Arhangel Mikhail ajoi karille menettäen peräsimen? Tiedetään etäisyydet 2 mailia Träsköstä länteen ja 16 mailia Naissaaresta, mutta ei tiedetä mitä maileja on kyseessä. Tässä tapauksessa ei ilmeisestikään ole kyseessä Saksan maili tai Englannin league (legi), koska niitä käyttämällä olisimme syvällä mantereella. Ainoaksi järkeväksi käytössä olleeksi mittayksiköksi tulisi Distanssi minuutti eli asteen 60 osa. Tiedetään erannon olleen tuohon aikaan kymmenkunta astetta länteen, tällöin suuntima Träsköstä länteen osuisi jonnekin Sommarön suuntaan. Tätä suuntimaa ja edellisiä mittoja käyttämällä päästään suunnilleen jonnekin Sommaröhällenin ja Oxhornenin matalikoiden välissä oleville kareille. Emme tiedä tarkkaan miten pitkän matkan alus on ehtinyt pimeässä liikkua karille ajon jälkeen ennen kuin ankkurit on saatu veteen ja arviolta neljä kaapelia senkin jälkeen. Kuitenkin karille ajon jälkeen luodatut syvyys tiedot sopivat tälle alueelle. Luotsien saapuessa alukseen aloitettiin matka kohti paikkaa jossa alus oli tarkoitus pelastaa, matka kesti 1½ tuntia. Mutta mihin suuntaan on laivaa lähdetty kuljettamaan? Voimakkaan tuulen painaessa lounaasta olisi vedellä täyttyneen, osaksi ohjailukyvyttömän laivan siirto Sommarön vesiltä erittäin vaativa toimenpide. Kaatumisvaara on suuri laivalla jos se menettää vakavuuttaan ja Fregatti Arhangel Mikhaililla oli jo 7½ (2,2m) jalkaa vettä sisällään. Kaatumisvaarassa olevan aluksen marssivauhti ei ole kovin suuri, sillä runsas purjeiden käyttäminen kataa laivan.  Eikö tällöin ole aika luontevaa siirtyä tuulen mukana, jos se suinkin on mahdollista. Tässä tapauksessa kohti Träskötä? Liekö luotseilla jopa ollut mielessä yrittää saada alus Träskön lahteen suojaan, täällähän alus voitaisiin suojassa ja kaikessa rauhassa yrittää pelastaa?




Träskön länsipuolella olevalta suurehkon pohjois- etelä- suuntaiselta vedenalaiselta matalikolta on löydetty useita isoja tykkejä, paljon tykin kuulia, plokeja, sekä runsaasti muuta hylkytavaraa. Hylkytavaran puuaines on todettu lehtikuuseksi. Yleisesti tiedetään venäläisten rakentaneen sotalaivansa lehtikuusesta. Lisäksi Träskön lounaispuolelta alemman linjataulun luota on löydetty hylynkappale noin 30 metrin syvyydestä. Kyseisellä tuntemattomalla hylyn kappaleella on pituutta noin 40 metriä. Lisäksi matalikko on aivan saaren vieressä jonne suurilukuinen miehistö saatiin turvaan.

Näiden tosiasioiden valossa voitaneen olettaa Träskön länsipuolella alemman linjataulun kohdalla 30m syvyydessä olevaa hylynkappaletta sekä lähellä olevan matalikon tykkejä ja muuta hylkytavaraa kuuluvan venäläiseen fregatti Arhangelin Mikhaelin jäämistöön.

copyright Rauno Koivusaari

Kartta v.1918 sukellusveneiden huoltolaivojen upotuksista Helsingissä

$
0
0

Kartta kopio ja kartta selite, joka löytyi muistaakseni sota-arkistosta Commodori Kalervo Kijasen henkilökohtaisista muistiinpanoista.

Huolto alus Emilie ei löytynyt kartan osoittamasta paikasta, joten kartta on näiden paikkojen suhteen todennäköisesti suuntaa antava.  Emilien hylyn kohdalla on ankkurikettinkiä meressä noin 60m. Mutta itse etäisyys tämän kartan ja varsinaisen paikan suhteen on aika tarkkaan yksi merimaili lounaaseen karttamerkistä. En usko että jäät olisivat onnistuneet siirtämään uponnutta hylkyä, josta jäi masto pinnan yläpuolelle Englannin lipun kanssa liehumaan.


Kun aikoinaan paikalla luodattiin, oli heti aika selvää ettei paikka nro 1 ole mahdollinen hylkypaikka Emilielle. Veden syvyys ei ollut riittävä. Joten virhe on oletettavasti tapahtunut kirjoituspöydän takana.







Tähän merkkasin Emilie hylyn paikan. Kuten voidaan huomata on karttapaikka noin 1 mailin päässä lounaaseen uppoamispaikasta. Joten tuskin nuo muutkaan ovat kovin tarkkoja paikkoja. Sukellusveneet on kaikki 7 kpl nostettu. Viimeinen niistä 1950 luvulla.

Viistokuva: http://haaksirikot.blogspot.fi/2014/01/sukellusveneiden-huoltolaiva-emilie.html


Rauno Koivusaari

Lista vuoden 1880 haaksirikoista, 17 hylkytuomiota

$
0
0

Lista vuoden 1880 haaksirikoista. Luettelosta puuttuu parkki Josefina, joka jo löytyy täältä blogista.Nämä ovat lyhyitä selostuksia havereista, joiden tiedot on kerätty Luotsilaitokselta, Tullilaitokselta tai jostain muusta lähteestä. Meriselitykset puuttuvat. Kyseiset laivat ovat saaneet hylkytuomion, joten niiden jäämistöt löytyvät merenpohjasta. 




Priki Fylla               17/4          1880 Ahvenanmaa

Ahvenanmaan
luotsiaseman päällikkö
3.Maj. 1880
N: 16

17 Kulussa olevana huhtikuuta klo 1.30 iltapäivällä rantautui Tanskalainen priki Fylla, kapteenina P.J Friis kotoisin Dragön (Tanska) ja matkalla Kööpenhaminasta painolastissa Gäfleen mukanaan 8 miehen miehistö. Alus haaksirikkoutui Brättön saaristossa karille nimeltään Grytkubbssanket. Laiva on hylky ja siitä on pelastettu koko riki ja kaikki laivan inventaarit sekä että syy laivan rantautumiseen on ollut yksinään päällikön huonot muistiinpanot, merivirtaukset ja sumu. Tällaista saanen syvästi kunnioittaen ilmoittaa.

Luotsi ja Majakkal. KD 30/183 v. 1880. Kansallisarkisto

Degerbyn Tullikamari 24/4 ilmoittaa että Tanskalainen priki Fylla on haaksirikkoutunut Föglön läntisessä saaristossa.  
KD 3/161 v.1880 Tulliylihallitus / Kansallisarkisto.




Kuunari Expetance 8.5.1880 Seiskari

Huvudstadsbladet 12.5.1880

-Haaksirikko Norjalainen kuunaripriki Expetance kotoisin Stavangerista ja kapteeni Christian Jonassenin kuljettamana, kivihiililastissa matkalla Sunderlandista Pietariin on kahdeksantena tätäkuuta menetetty lähellä Seiskarin majakkatornia. Miehistö on pelastettu ja ovat maihinnousseet Viipuriin.



Jahti Alko 21/5 1880 Porkkala

Luotsi ja majakkal.
KD 16/287 v.1881

21.5.1880 Porkkala
Suomalainen jahti Alko; Kippari Johan Karlsson ja kaksi miestä; Matkalla Paraisilta Helsinkiin kalkki lastissa.  Alus upposi Porkkalassa Träskön pohjoispuolella. Alus sai pahan vuodon jonka takia alus ja lasti menetettiin, tieto tuli Porkkalan luotseilta.

R.K - Alus lepää Träskön pohjoispuolisessa salmessa n.10m syvyydessä, perä rantaanpäin. Aluksesta on kadonnut sekä ankkuri että hieno käsintaottu ankkurikettinki.



Priki Najaden 24.5.1880 Vaasa

Hbl 2.6.1880
-Haaksirikko. Priki Najade Rostokista kapteeni H. Schmidtin kuljettamana matkalla Aarhusista Luleåon painolastissa, on törmännyt 24 toukokuuta sumussa vedenalaiseen kiveen Qvarkenissa, joka saatiin irti muutaman tunnin kuluttua, mutta oli saanut vuodon, niin että Norrskärin luotsit, jotka tulivat laivalle, kieltäytyivät tehtävästään, aloittivat ankaran pumppaamisen, alusta ei kuitenkaan voitu pitää pinnalla. Luotsien neuvosta alus ajettiin maalle Norrskäristä itään, siellä ihmiset pääsivät maihin ja riki ja inventaarit saatiin pelastettua. Kapteeni ja hänen veljensä omistavat kaksikolmasosaa prikistä. Tämä osa laivasta on vakuuttamaton, mutta kolmannen osakkaan osuus on vakuutettu.



Parkki Rapide 29/6  1880 Ahvenanmaa

Ahvenanmaan
luotsiaseman päällikkö
9.juli. 1880
N: 104
Syvästi kunnioittaen saanen ilmoittaa että parkkilaiva Rapide päällikkönä Pettersson kotoisin Nauvon saaristosta Turun ja Porin läänistä ja matkalla Lyypekistä Poriin painolastissa 8 miehen kanssa, rantautui (karille ajoi) 29 kulussa olevaa kesäkuuta kello 8 iltapäivällä klippan Märketille södra qvarken, syynä karille ajoon oli sumu, aluksella on vaikea vuoto ja tulee todennäköisesti hylyksi.

Luotsi ja Majakkal. KD 45/185 v.1880. Valtionarkisto.



Albert Laiva  23/7 1880 Vaasa

Vaasan luotsipiirin
päällikkö
27.7.1880
N: 447

Näinollen saanen teille raportoida, että Ranskalainen laiva nimeltään Albert päällikkönään Josef Autissin kotoisin St.Malon kunnasta Hannfeurista painolastissa ja matkalla Luleåån, karilleajoi Storkallegrundilla 23.7 klo 4 aamulla sillä seurauksella että alus upposi 10 minuutissa. Syytä haaksirikkoon oli virtaukset. Miehistö on pelastettu s/s Oulun toimesta, joka yhden tunnin kuluttua saapui kyseiselle karille joka on nimeltään Nybriksgrund.
Loppu on kirjoitettu epäselvästi


Luotsi ja Majakkal
KD 69/214 v.1880



Kuunari Joutsen 9/9 1880 Vaasa
  
Hbl 16.9.1880

-Haaksirikko. Kuunari Joutsen 103 lästin vetoinen, rakennettu v. 1867,  B.Manellin, Alfred Hedman, A.G.Hultin ja D.Björklundin omistama, kotoisin Vaasasta kapteeni R.A Sjöbergin kuljettama ja matkalla Lubeckista kotipaikkaan mukanaan arvokas lasti kappaletavaraa. Ankkuroi 8:na päivänä tätä kuuta pimeyden takia lähellä Korsötä Vaasan saaristossa, joutui yöllä tuuliajolle eikä selvinnyt ennenkuin törmäsi karille Stötgrundilla. Kovan merenkäynnin takia jouduttiin mastot katkaisemaan, varttitunti sen jälkeen pirstoutui kajuutta yli laidan edellä mainittujen tapauksien seurauksena Norrskärin luotsi löysi alukselle, mutta hänellä ei ollut tilaa lastille. Luotsiveneellä pelastetiin kapteeni ja kolme miestä Stötgrundilta, luotsin muun miehistön ja yhden naispuolisen matkustajan pelastivat kalastajat. Sen jälkeen 9:nä päivänä aloitettiin ja 10:nä päivänä jatkettiin lastin pelastustöitä, joka niinkuin laivakin oli suurimmaksi osaksi vakuuttamaton

Vaasan luotsipiiri
Nikolaistad
13 syyskuuta
N: 480

Kuunari Joutsen, kapteeni C.A.Sjöberg, kotoisin ....? oli matkalla kappaletavaralastissa Lyybeckistä ja matkalla tänne, ankkuroi 8 tätäkuuta klo 8 iltapäivällä Stilsö?n lähelle ja sijaitsee suunnilleen 1 ½ Saksan mailia länteen Korsö:stä. Kello 10 iltapäivällä alkoi myrsky samana päivänä, jolloin ankkuriketjut kohtasi turma ja niin että alus ...? ....? ajautui karille  noin 800 sylin päähän pohjoiseen Skötgrundista jonne alus joutui hylyksi ja miehistö sekä luotsit pimeydestä tuli maihin luotsiveneellä joka kävi karilla ja sai vuodon.
.... Loppu on kirjoitettu epäselvästi.

Luotsi ja majakkal. KD 87/217 v. 1880.



Kuunari Glenmore 29/9 1880 Ahvenanmaa

Hbl 17.10.1880
-Epäonninen laiva. 29.Syyskuuta ajautui Englantilainen kuunari Glenmore kovassa myrskyssä Flyttarne karille Qvarkenissa. Miehistö pelastetiin, laiva sai suuria vahinkoja sillä seurauksella että katsastusmies antoi hylky tuomion.. Riki ja inventaarit on suurimmaksi osaksi pelastettu. Kaikesta huolimatta osa lastista uskotaan voida noutaa turvaan kun myrsky ja huono sää antaa siihen mahdollisuuden

Ahvenanmaan
luotsiaseman päällikkö
25.October 1880                 N: 152

Tiedoksi

29 kulussaolevana syyskuuta kello 11 iltapäivällä rantauitui Englantilainen kuunarilaiva Glenmore, kapteenina Thomas Stone kotoisin Favershamn nimisestä paikasta ja matkalla Örnsköldsvikistä  puutavaralastissa Englantiin 7 miehen miehistöllä, karilla Flitjorna kompassi suunnassa  N ½ O  noin 2 ½ distannssi minuuttia Hellmannin satamaloistosta. ( på Grundet Flitjorna i N ½ O på kompassen omkring 2 ½  från Hellmans hamnfyr) Laiva hylkynä ja miehistö pelastettu samoin laivan inventaarit pelastettu, syytä karille ajoon ei ole päällikkö pystynyt kertomaan, Tällaista saanen syvästi kunnioittaen ilmoittaa.


Luotsi ja Majakkal. KD 67/188 v.1880. Valtionarkisto.



Kuunariparkki Batavia 4/10 1880 Suursaari

Hbl  7.10.1880
-Merionnettomuus. Hollantilainen kuunariparkki ‘’Batavia’’ kapteeni E.Mintin kuljettama ja lastattu puutavaralla, on yöllä viime sunnuntaina vaikean kelin vallitessa rantautunut Suursaaren (NordWest) luoteisrannalle matkalla Trångsundista Englantiin. Rantaanajamisen seurauksena laivan etumasto meni yli laidan ja vahingoittui pahoin. Miehistö tuli pelastettua mutta laiva tuli hylyksi.
Samana yönä lähellä ajautui päin maata täyteen lastattu Hollantilainen parkki ‘’Imakos’’ joka oli ankkurissa Trångsundin redillä ottamassa lisää lastia. Laivalle tuli vahinkoja mutta ei tiedetä kuinka suuria.

Hbl 23.10.1880 Sama
-Pelastettu laiva. 13:pnä tätäkuuta tapasi sukelluslaiva Ahkera ja tullilaiva Suomi yhden kolmemastoisen puutavaralastissa olevan laivan, täynnä vettä tuuli ajolla Wederlaksin ulkosaaristossa. Se hinattiin Martinsaaren satamaan, siellä lasti ja omaisuus pelastettiin maihin.. Laivan nimi on Batavia Rotterdamista. Kerrotaan että laiva osui ensin Suursaareen, siellä miehistö täpärästi saatiin pelastettua maihin ja kansilasti pelastettiin, mutta sitten huono keli alkoi, laiva ajautui pois sieltä.



Kaljaasi Eveliina 12.10.1880 Ahvenanmaa Nyhamn

Eveliina Päällikkö Wiktor Karlssonin ohjaamana oli matkalla Tukholmasta Taalintehtaalle, kun haaksirikkoutui Nyhamnin luotsipaikan lähellä ja joutui hylyksi.

Suomen laivakalenterin tietoja
Päällikkö: V.Platan
Omistaja: K.A.Berglund
Kotipaikka: Maarianhamina
Rakennusvuosi: 1855
Vetoisuus: 55 rekisteri tonnia.

Tapaus on ollut ilmeisen vähäpätöinen koska siitä ei ole kirjoitettu juuri mitään. Ainoat kommentit on Tullihallitukselta, joka ilmoittaa kaljaasi Eveliinan uponneen Nyhamnin luotsipaikan lähelle ja miehistö on pelastettu. Tullihallitus KD 9/158 v1880.
R.K




Kaljaasi Apollina 13/10 1880 Jurmo

Turun luotsiaseman päällikkö                                                             
KD 125/176 v. 1880 Luotsi ja Majakkal.
den 22 october 1880
                      N. 384

Tiedoksi Raportti luotsivanhin Mattsonin puolesta 15.lokakuuta, ilmoitan kunnioittaen, että kaljaasi Apollina kuljettajana kippari Abrahamsson Ahvenanmaalta, ankkuroi 13 kuluvana olevaa lokakuuta ilman lastia saapuneena Narrö fjärdillle johon ankkuroi. Seuraavana yönä nousi kova tuuli ja myrsky lumisatteen kanssa jolloin paapuurin puoleinen ankkuriketju katkesi ja kaljaasi ajautui maihin, jossa se luultavasti tulee hylyksi.

                                                                

                                            Luotsi ja Majakkal KD 125/176 v. 1880. Valtion arkisto.





Höyrylaiva Trafik 22/10 1880 Uusikaupunki

Turun luotsipiiri
6. november 1880
       N:400

Lypertön luotsivanhimman raportin  mukaan 22. kulussaolevaa lokakuuta on tapahtunut, saanen kunnioittaen ilmoittaa että höyrylaiva Trafic kotoisin Turusta, karille ajanut ilman luotsia laivalla 22 lokakuuta. SW puolella Isolettogrundia Lypertön ulkopuolella. Lasti on pelastettu mutta laivaa ei ole voitu saada pois karilta.

Luotsi ja Majakkal. KD 132/177 v.1880

Tilastotietoja:
Höyrylaiva Trafik kotoisin Turusta;  Päällikkö O.F.Cederqvist ja 16 miestä; Oli matkalla Turusta Räfsöhön (Pori), Kristiinankaupunkiin ja Lubeckiin; Ajoi karille Isolettogrundilla Lypertön pohjoispuolella 22.10.1880 Klo 4 ½   aamulla, syynä oli että reimaria ei voitu havaita. Ilmoitus annettu Lypertön luotsiasemalta;  Aluksesta tuli hylky, lasti saatiin suurimmaksi osaksi pelastettua ja miehistö pelastettiin.
Luotsi ja Majakkal. KD 16/287 v1881


Å.U. 2.11.1880
-Höyrylaiva Trafikin karille ajo Lypertössä on nyttemmin mennyt hyvin huonoon tilaan. Laiva on edelleen karilla ja se höyrylaiva jonka piti tulla Ruotsista onnettomuus paikalle on työskennellyt yhtäsoittoa ilman minkäänlaista tulosta. Kuitenkin lasti mikä irti on saatu, on kuljetettu maihin ja vesi on noussut jo lastiruumaan


Bonusmateriaalia: 
Å.U(Åbo Underrättelse 2.11.1880)  Pelastettu laivan miehistö. Uddevallasta kirjoitettiin  23.lokakuuta. Priki Alma Thorburn tästä kaupungista, kapteeni Sjöstedt, pelasti 6pnä tätä kuuta kovan myrskyn vallitessa Pohjan merellä Lat. 56 astetta 46’ ja Long 2 astetta 49’ suomalaisen kuunari Evan kapteeni Larssonin, ja viiden miehen miehistön. Suomalainen kuunari tuli hylyksi ja yksi Alma Thorburnin jollista meni mukana kun sillä oli pelastettu kahdella reissulla hädän avussa olevat suomalaiset.




Kuunari Liberal 25/10 1880 Hanko

Åbo Underrättelser  8.11.1880
- Karilleajo. Kovassa lumimyrskyssä 25 pnä lokakuuta haaksirikkoutui norjalainen kaljaasi Liberal kapteeninaan Thorstenson karille Tallholmenissa lähellä Hankoa. Lasti  koostui pääasiassa puutavarasta joka oli lastattu Kotkasta, on pääasiassa pelastettu s/s Dragonille. Laiva on miehistön kertoman mukaan valmis hylyksi.

Tullihallitus KD 25/171 Hanko
Ilmoittaa että Norjalainen Kuunari Liberal päällikkönä laivuri A. Torstensen on 29 lokakuuta törmännyt karille 4 virstaa itään Hangosta.

Luotsi ja Majakkalaitos KD 16/287 v.1880
Norjalainen kuunari Liberal ajo karille  25 :nä lokakuuta Hangon ja Tvärminnen välillä. Laiva oli matkalla Kotkasta Belgiaan Läveniin, kun se myrskyssä ja lumipyryssä rantautui ja upposi lähelle Westerholmia. Luotsit eivät voineet antaa apua kovan merenkäynnin ja aallokon takia. Laiva tulee hylyksi.

Tullimiehillä ja Luotseilla on eri käsitys karille ajo päivästä, toisaalta raportit tehtiin usein monta päivää varsinaisten tapahtumien jälkeen jolloin on ollut vaikeaa muistaa oikeata päivää. Luotsien mainitsema Westerholm on oletettavasti nykyisin Västerland ja Tullien mainitsema 4 virstaa sattuu myöskin samoille paikoille ( 4 verst = 2,2 nyky merimailia)
Tammikuussa 1881 Tulli ilmoitti myyneensä osia rungosta, rikin ja muuta tavaraa kuunari Liberalista.
R.K

Merivahingon laskija
Da 11 v.1881
Yhteenveto norjalaisen kuunari Liberalin haaksirikosta lokakuussa 1880.

Protesti antanut päällikkö kapteeni A.Torstensen Hangon notaarille 25.lokakuuta ja meriselitys raastuvanoikeudelle Tammisaaressa 1.marraskuuta joka on vahvistettu perämiehen ja yhden miehistön jäsenen toimesta.

14. lokakuuta jätti laiva Kotkan sataman merikelpoisessa kunnossa puulastissa, matkalla Belgian Löweniin. Matka jatkui ilman vaikeuksia aina 20 päivään lokakuuta, jolloin se joutui eteläiseeen lumihiutaleitten vahvistamaan syystuuleen, jolloin 21 päivänä 4 aamulla päätettiin käydä Hangossa. Tänne ankkuroitiin klo 10 illalla, jolloin tuuli muuttui lumimyrskyksi, laitettiin molemmat ankkurit. Seuraavana päivänä jätettiin Hanko luotsi laivalla ja höyrylaivan hinaamana. 24 pnä.vaikea myrsky ja 25 pnä heitettiin osa kansilastista yli laidan siksi että laiva vaikeasti meni aaltojen yli ja tuskin kulki eteenpäin. Päivällä säätila ei laantunut, jolloin päätettiin luovuttaa ja kääntää kohti maata. Klo 7 illalla heitettiin jälleen osa lastista yli laidan, jotta voitiin oikaista laiva. Klo 11 illalla nähtiin lumipyryssä saari, heti senjälkeen ohitti laiva toisia saaria jolloin meri kuohui rajusti, heti laiva törmäsi kariin ja lopulta pysähtyi. Laiva hakkasi pahasti ja 3,30 yöllä oli laiva noussut kokonaan vedestä.. Kapteeni lähti Hankoon hakemaan apua. 26 pnä tuli höyrylaiva Hangosta, tarkoituksena yrittää saada laiva irti karilta. Osa lastista ja riki sekä inventaarit saatiin pelastetua mutta laivaa ei voitu pelastaa. 29 n katselmuksessa epäiltiin laivan tulevan  hylyksi. 4.marraskuuta ulkoisessa katselmuksessa todettiin laivalla olevan vakavia pohjatuhoja ja toivo sen pelastamiseksi on menetty.




Nanny Galliootti 28.10.1880 Tammisaari
Tammisaaren
luotsipiirin päällikkö
N: 270
Tiedoksi
Saanen ...... että Hollantilainen galiootti Nanny kuljettajana kapteeni H. Meijer matkalla Pietarista Kööpenhaminaan kovassa myrskyssä yöllä 27 ja 28 viimeksi kulunutta lokakuuta törmännyt kariin ja uponnut hyökyaaltoihin itään Segelskäristä ( sjunkit vid bränningarna öster om Segelskär). Miehistö pelasti itsensä veneellä ja rantautui saaristoon lähelle Skedesudiin (ei Hästö Busöhön niinkuin sanomalehdet kirjoitti). Luotsit Viimeksimainitusta maasta kysyivät miksei raporttia ole tänne saatu, vastattiin ettei mitään tietoa kyseisestä onnettomuudesta ole saatu koska alus törmäsi ja upposi pimeässä yössä eikä mitään ole voitu nähdä.
                                            Statskapten Lindman

Luotsi ja Majakkal. KD 96/153 v.1880

Tilasto
KD 16/287 v1881
Hollandskä Galiot Nanny; Kapten H. Meyer ja 4 miestä; Matkalla Pietarista Kööpenhaminaan; Törmäsi ja upposi Segelskärin ulkopuolella Hästö-Busön lähellä 27 ja 28 päivänä lokakuuta; Syy onnettomuuteen oli vesisade, pimeys ja myrsky; laiva upposi, miehistö pelastui isoveneellä ja tuli maihin Skedesundiin.


Å.U. 3.11.1880
- Haaksirikko. Hollantilainen Kaljuutti Nanny kapteeni H.H.Meyerin kuljettama ja kotoisin Winchotenista on 27. pnä lokakuuta klo puoli 4 aamulla, matkalla Pietarista Kööpenhaminaan kovan myrskyn vallitessa törmännyt kareihin Segelskärin lähellä sillä seurauksella että alus on puolessa tunnissa uponnut. Miehistö joka koostuu 4 miehestä pelastautunut veneeseen ja kalastajien avustuksella ohjattu Tammisaareen. Laiva joka oli 9 vuotta vanha ja 92 tonnin vetoinen, oli vakuutettu 9000 rahasta.




Höyrylaiva Alrune 5/11 1880 Porkkala

Luotsi ja Majakkal.
KD 16/287 v.1880

Englantilainen s/s Alrune; Kapteeni James P. Ellis; Matkalla Kronstadtista  Hollantiin lastina viljaa ja pellavaa; 5.11.1880 Osui vedenalaiselle kivelle Snöbådan( nyk. Juktisgrund) Mickelskäristä itään. Syy onnettomuuteen oli kova myrsky ja sumu; Tieto saatu Mickelskärin luotseilta; Laiva upposi ainoastaan pieni osa lastista saatiin pelastettua.

Hufvudstadsbladet 9.11.1880
-Uponnut laiva. Englantilainen laiva ‘’Alrune’’, joka perjantaina vasten yöllä ajoi karille Porkkalan majakan lähistöllä, on sunnuntaita vasten yöllä uponnut suurin osa lastia mukanaan. Kovassa myrskyssä joka silloin vallitsi, alus vaurioitui ja katkesi samassa yhtäkkiä kovalla ryminällä kahtia ja upposi. Matalikko jossa onnettomuus tapahtui oli täysin tuntematon luotseille ja merenkulkijoille.- Yhdessä Assistentin kanssa oli sekä venäläiset pelastus- ja sukellusalukset ‘’Dwina’’ ja ‘’Rabotnik’’ että pelastushöyry ‘’Neptun’’ kuuluen ruotsalaiselle yhtiölle, saapuneet paikalle. Täältä oli sitäpaitsi lähtenyt höyryt ‘’Swalan’’, ‘’Joe’’ ja ‘’Selma’’, mukanaan lastiproomuja ja suuri pelastusmiehistö, jossa oli noin 30 miestä Suomen kaartista. Huolimatta suurista ponnisteluista ei alusta onnistuttu saamaan karilta ja mitä lastin pelastamiseen tulee, onnistuttiin pelastaa 80-100 tynnyriä viljaa, jolla Alrune oli lastattu, ennenkuin katastrofi sattui. -Haaksirikon yhteydessä tapahtui surullinen tapaus, yksi pelastusmiehistöstä, joka lähti täältä karilleajaneelle alukselle, arvellaan hukkuneen aaltoihin. Huonoonninen, jonka nimi oli Nylund, oli kotoisin tästä kaupungista.

Tulliylihallitus
Da sarja
Kirjekopiokirja N: 362  v.1880 . Valtionarkisto

Tulliylihallitukselle
Englantilainen höyrylaiva Alrune kapteenina James P.Ellis kotoisin Leithistä, matkalla Cronstadtista Rotterdamiin lastina kauraa ja pellavaa on yöllä 5. marraskuuta karille ajanut Bergensgrundin luona joka sijaitsee 1 ¾ mailia Mickelskärin luotsipaikasta Porkkalassa.
Syynä onnettomuuteen on Myrsky ja sumu, tullikamari nöyrimmästi näin ilmoittaa.
Pelastushöyryt Dwina ja Neptun ovat pelastaneet osan lastista n.70 tynnyriä 16 päivänä tätä kuuta mennessä eikä suuria toiveita lopun lastin pelastamisesta ole, koska laiva on uponnut 8 sylen syvyyteen ja lasti on suurimmaksi osaksi ulkona laivasta.


Lloyds shipreg 1880-81 vuosikirja.
Alrune, Steamer                  Tonnage, gross 764t. Under Deck 479t. 
Pituus-leveys-syväys          L-195,5 :  B-27,7:  D-16,0 feet. ( pit. 64,5m. lev.9,1m syv.5,2m)
Owner G.Pedersen, Port of Registry Grangemouth,  
BuiltAitken & Mansel Glasgow 1876 oct.                     Sjunken vid Porkala

R.K - Laivasta tuli hylky ja muutamia palkkeja niitteineen on löytynyt Bergensgrundin eteläpuolelta sekä vaijereita ja muuta romua. Hylkyä pelastettiin koko kevät talvi ja se myytiin romuna suomalaiselle varustamolle kesäkuussa 1881.
Hbl 1881/ Hki Yliopiston kirjasto:  "strandat sistlide höst en och half mil ut i Tavasten beläget i Kyrkslätt socken. Den sjunka fartyget som är endast några år gammalt, inköptes en person här. (finland).
Fartyget ligger kanska stort djup"





Parkki Tellus 30/11 1880  Ahvenanmaa

Ahvenanmaan
luotsipiirin päällikkö
N: 208
30 marraskuuta 1880

Norjalainen parkkilaiva Tellus kapteeni J.Jahnsson kotoisin Arendalista matkalla puulastissa Wiipurista La Rochelleen, haaksirikkoutui 13 tätä kuuta Österbåda klippor noin 2 distanssi minuuttia itään Fästornan tunnistusmajakasta ja miehistö johon kuuluu 10 miestä poislukien kapteeni hänen vaimo ja kaksilasta, on pelastettu nuoremman luotsin Björkön luotsipaikalta Johan Adrian Jansson toimesta suuren oman hengen menetyksen uhalla, vaikka että laiva meni hylyksi ja syy onnettomuuteen oli päällikön merkinnän mukaan virtaukset ja vesisade. Tällaista saanen syvästi kunnioittaen ilmoitaa.


Luotsi ja Majakkal. KD  80/ 191 v1880

Sotalaiva Saratovin haaksirikko 27.10.1812 Helsinki

$
0
0

Lokakuun 27 päivänä seisoo Suomenlinnan sotasataman ankkuripaikalla 66 tykin venäjän laivaston Fregatti Saratov, jonka päällikkönä toimii II-luokan kapteeni O.I.Jaz’yikov

Puolenpäivän jälkeen aloitettiin laivalla lähtövalmistelut, sillä se oli myöhemmin iltapäivällä lähdössä vara-amiraali Kroun:n eskadroonan mukana merelle. Myöhäisen vuodenajan aiheuttaman aikaisen hämärän takia jokaiselle laivalle oli komennettu oma luotsi, sillä piti varmistaa turvallinen matka läpi ahtaan ja karikkoisen saariston. Lähtöhetkellä oli navakka etelätuuli ja kaikki näytti olevan kunnossa, joten Saratov lähti eskadroonan mukana liikkeelle. Matka taittui hitaasti ohi ahtaan Kustaanmiekan, luovien matkaa jatkettiin kohti Harmajaa. 
Iltapäivällä kello 16.30 vähän ennen Saratovin sivuuttaessa Harmajaa tuuli kääntyi kaakkoon, tällöin päällikkö tiedusteli luotsilta voiko saaren ohittaa nykyisillä purjeilla, johon luotsi vastasi myöntävästi. Miehistö seurasi jännittyneenä alkavassa hämärässä aluksen vaivalloista lipumista saaren ohi. Oltaessa vain puolen aluksen pituuden päässä Harmajasta tuuli kääntyi vielä piirun lisää itään. Se oli liikaa Saratoville, laivan joutui purjehtimaan liikaa vastatuuleen menettäen täten viimeiset luovimisominaisuutensa, eli laivaa eteenpäin kuljettava voima loppui. Tuuli tarttui nyt purjeiden sijasta myös itse alukseen painaen sitä kohti Harmajan kalliota. Epätoivoisesti yritettiin muuttaa sopivammat purjeet, mutta alus vain valui kiinni saareen. Samalla aallot alkoivat lyömään laivaa kalliota vasten. Kovaa hakkaamista ei Saratov kauan kestänyt ja alukselle syntyi vuoto. Päällikkö määräsi osan miehistöstä pumppuihin sekä lähetti veneen Suomenlinnan satamasta apua hakemaan. Ennen kuin laivavene oli saatu laskettua veteen ja lähetetty matkalle, oli täysi pimeys laskeutunut haitaten näin kaikkea pelastustyötä. Kovasta pumppaamisesta huolimatta Saratovin vuoto paheni ja klo 20.00 mitattiin ruumassa 9 jalkaa vettä. Tämän jälkeen alus alkoi vajota nopeammin, joten laivalla syntyi levottomuutta “oman hengen” pelastetuksi tulemisesta.  Myöskään päällikkö ei uskonut aluksen pelastumiseen kokonaisena vaan aloitti kaiken irtaimen pelastustyöt. Ensin hän  komensi kaksi laivavenettä saaren ja laivan väliin, niiden päälle rakennettiin ripeästi lankkusilta, jota pitkin runsaslukuinen miehistö saataisiin tarvittaessa nopeasti turvaan. Lankkusiltaa pitkin alettiin kantaa laivan irtaimistoa maihin. Pelastustöitä jatkettiin läpi yön, jonka aikana tuuli tyyntyi ollen välillä puuskainen sekä erittäin kylmä. Kello 8.00 aamulla ilma oli pakkasen puolella ollen erittäin jäätävä. Koko yön kestäneistä ponnisteluista huolimatta oli vesi noussut aluksella 14 jalkaan, hankaloittaen kaikkea pelastustyötä. Kaksi päivää myöhemmin aluksen rungon pelastamisesta luovuttiin.

Saratovin runkoa alettiin romuttamaan vain kolme päivää karilleajon jälkeen eli 30.10 samalla Harmajalle pelastettu irtaimisto sekä väsynyt miehistö siirrettiin Suomenlinnaan.

Edelleen tänä päivänä Harmajan saaren itäreunasta löytyy jonkun verran hylkytavaraa, srapnelleja sekä tavallisia tykin kuulia muistuttamassa venäläisestä 66 tykin sotalaiva Saratov:ista, joka haaksirikkoutui sekä sittemmin romutettiin saaren rantaan.


Rauno Koivusaari

Hopeapriki de Catherine haaksirikko 1782

$
0
0

De Catherine – Jussarön hopeapriki


20. heinäkuuta vuonna 1782 hollantilainen coopwerdie, eli kauppalaiva De Catherine oli määrätyssä purjehduskunnossa valmiina vastaanottamaan lastia Amsterdamin satamassa. De Catherine oli alustyypiltään priki, tyypillinen kaksimastoinen Itämeren liikenteeseen tarkoitettu rahtilaiva. Pietarilaisen Thomas Gotthard Sabeckin omistamaan laivaan lastattiin aluksi kattotiiliä ja kappaletavaraa. Lastina oli lisäksi Amsterdamilaisen laivanvarustaja Lodovic Hovin hopeaa, joka oli ilmeisimmin matkalla Pietarin kulta- ja hopeaseppien raaka-aineeksi.
De Catherinen lastaus saatiin päätökseen 10. elokuuta, kun viimeiset tavarat saapuivat ja ne siirrettiin laivaan. Seuraavana päivänä köydet irrotettiin, purjeet nostettiin mastoihin ja De Catherinen päällikkö ohjasi aluksensa ulos satamasta eteläisessä tuulessa. De Catherinen päällikkönä toimi laivuri Joacem Anders. Laivan miehistö koostui kymmenestä miehestä, joten De Catherine oli suhteellisen iso laiva, ehkä noin 30 metrinen. Laivan suurta kokoa puolustaa myös se, että alusta lastattiin miltei kolme viikkoa.  De Catherinen perämiehenä toimi Knut Jenssen, matruuseina olivat Petter Claessen, Ferninand Winter, Diedrich Elder, Fredrik Pjeters, Anders Dieslesse, Dessless K. Andersson sekä Jörgen Winter. De Catherinen kapyysia hoiti kokki Jörgen Feldthens.
Elokuun 15. päivänä alus saapui Texelin saaren tuntumaan Amsterdamin ulkopuolelle, jossa tullivirkailija kirjasi laivaan kuuluvat tarvikkeet ja alus pääsi suuntaamaan ulos Pohjanmerelle. Matkan alkuvaiheessa laivan tie nousi kuitenkin pystyyn, kun läntinen myrskytuuli repi kappaleiksi laivan kryssipurjeen ja De Catherine joutui palaamaan Texeliin ja ankkuroitumaan redille siksi aikaa että vahingot saataisiin korjattua. Kun De Catherine oli jälleen purjehduskelpoinen, kova tuuli esti etenemisen. Laiva pysyi ankkurissa Texelissä aina 20. päivään elokuuta asti, jolloin tuuli kääntyi takaisin etelään. De Catherinen ankkuri nostettiin ja alus yritti uudemman kerran pääsyä Pohjanmerelle. Vaikka matkalla tuuli kääntyi jälleen länteen, laiva pääsi turvallisesti Tanskan Helsingöriin suorittamaan Juutinrauman pakollisen tullauksen 26. elokuuta.
Tullauksen jälkeen lounainen tuuli esti De Catherinen etenemisen Itämerelle. Laiva makasi Helsingörissä ankkurissa aina elokuun 31. päivään asti, kunnes tuuli kääntyi länteen, jolloin ankkuri nostettiin ja matka jatkui alas Juutinraumaa. Laivuri Joacem Andersin epäonni säiden suhteen jatkui: keli esti edelleen pääsyn Itämerelle, joten De Catherine ankkuroi Dragön redille Kööpenhaminan eteläpuolelle. Syyskuun ensimmäisenä päivänä tuuli puhalsi viimein luoteesta, jolloin laiva pääsi jatkamaan matkaansa. 3. syyskuuta De Catherine ohitti Bornholmin saaren kevyessä länsituulessa. Gotlanti nähtiin alukselta viiden päivän kuluttua 8. syyskuuta, jolloin ilma oli hieno ja tuuli puhalsi länsiluoteesta.
15. syyskuuta De Catherine otti suunnan kohti Dagerortin niemeä Hiidenmaan länsipuolella. Tuuli pysyi edelleen läntisenä, mutta alkoi iltaa kohden kääntyä lounaaseen. Puoli kuuden maissa iltapäivällä laiva otti kurssin kohti pohjoista, samaan aikaan Dagerort nähtiin etelässä, noin 4 mailin päässä. Iltaa kohti keli alkoi huonontua ja aluksen suuntaa muutettiin hieman koilliseen päin. Isomaston purjeet reivattiin ja tilalle nostettiin myrskypurje, jonka avulla alus kulki nopeammin ja sen ohjaaminen oli helpompaa. Tuulipurjetta käytettiin laivan isopurjeena ja matka pääsi jatkumaan. Syyskuun 15. päivän ensimmäisessä vahdissa eli neljän ja kahdeksan välillä illalla keli oli huono; satoi ja oli pimeää. Koko vahdin ajan aluksen kurssi oli kohti koillista ja tuuli pysytteli eteläisenä.

Kohtalokas merisumu

Seuraavan vuorokauden puolella, 16. syyskuuta, koiravahdissa eli keskiyön ja neljän välillä aamuyöstä alkoi tapahtua: Noin puoli yhden aikaa yöllä De Catherinen etumärssypurje repesi, jolloin aluksen vauhti hidastui huomattavasti. Myrskytuuli jatkui etelän ja kaakon puolelta tuoden mukanaan myös sakean sumun. Aluksen kurssia muutettiin hieman pohjoiseen-pohjoiskoilliseen. Puoli kahden aikaan yöllä tuulen puolella nähtiin kari. Matkanteko keskeytettiin, mutta liian myöhään, sillä seuraava kari tuli näkyviin aivan laivan edestä, jota De Catherinen miehistö ei enää kyennyt väistämään. Alus osui lujaa kariin ja täyttyi heti vedellä. Miehistö laski nopeasti laivan ainoan pikkuveneen, mutta aallot paiskasivat sen aluksen kylkeä vasten niin että vene hajosi. Vailla pelastautumismahdollisuuksia miehistö joutui jäämään hylkyyn odottelemaan aamunkoittoa ja sumun hälventymistä. Aamulla huomattiin yhden miehistön jäsenen puuttuvan; laivan matruusia ja koko miehistön hyvää ystävää Jörgen Winteriä ei näkynyt enää missään. Miehet puursivat laskeakseen De Catherinen ison laivaveneen, johon kaikki myös laskeutuivat henkensä kaupalla. Vaikeassa karikossa miehet soutivat kohti korkeinta näkyvää saarta Jussarön länsipuolella. Iltapäivästä tuuli tyyntyi ja sumu hälventyi, jolloin uhkarohkea perämies Knut Jenssen ui De Catherinen hylylle ja pudotti laivan molemmat ankkurit, jotta hylyksi jäänyt alus ei pääsisi ajelehtimaan mikäli se irtoaisi karilta.
Seuraavana päivänä, eli 17. syyskuuta koko aluksen miehistö palasi hylylle paikalle saapuneen sukelluskomissaarin kanssa pelastamaan lastia. Laivan lastiluukku avattiin, mutta todettiin että tavaroiden pelastaminen oli liian vaarallista. Miehet ottivat laivasta mukaan vain omat vaatteensa ja hyvin vähän lastia. 18. päivänä kapteeni Anders ja perämies Jenssen kävivät Tammisaaressa tapaamassa viranomaisia. He palasivat pian haaksirikkopaikalle noutamaan miehistön antamaan meriselitystä. Tammisaaren raastuvanoikeudelle 23.9.1782 jätetyssä meriselityksessä sanotaan De Catherinen uponneen Expingkiäriin. De Catherinen uppoaminen jäi elämään tarinana Tammisaareen saaristoon, ja hylkyä alettiin kutsua hopeaprikiksi.

Pietari - 1700-luvun taiteen tyyssija


Suuren pohjan sodan alkumetreillä perustetusta Pietarin kaupungista kehkeytyi 1700-luvulla todellinen taiteen kehto. Ennen Pietari I:n, myöhemmin Pietari Suuren, aikaa ei Venäjällä oikeastaan tunnettu sanoja arkkitehti tai arkkitehtuuri. Nuori tsaari kiersi ennen sotaa siviiliksi pukeutuneena ympäri Eurooppaa tutustuen eri maiden kulttuuriin, taiteeseen ja käsityöhön tuoden mukanaan valtavan määrän käsityöläisiä ja eri alojen mestareita Venäjälle. Vuonna 1702 nuori tsaari julkaisi Saksassa manifestin, jossa hän kutsui Venäjälle kapitalisteja, liikkeenharjoittajia ja mestareita erittäin suotuisin ehdoin, vaikka hän toisaalta kävi suurta pohjan sotaa Ruotsia vastaan. Yksinomaan Amsterdamista saapui nopeasti kasvavaan Pietariin 1000 eri alojen mestaria. Hyvä esimerkki tsaarin menettelytavoista on sopimus ranskalaisen insinöörin ja arkkitehdin I. N. Leblonin kanssa: Leblon sai 5 000 ruplaa vuodessa palkkaa, vuokra-asunnon kolmeksi vuodeksi sekä luvan matkustaa kotimaahansa viiden vuoden kuluttua kaiken keränneen omaisuutensa kera ilman että joutui maksamaan kopeekkaakaan veroa.
Tsaari piti myös huolen suojattiensa viihtymisestä. Mikäli ulkomaalainen mestari halusi palata kotimaahansa, tutkittiin tarkkaan lähtijän motiivi. Jos joku oli loukannut mestaria ja oli ollut syynä tämän lähtöön, sai hän ankaran rangaistuksen.
Pietarin kaupunki nousi vauhdilla pystyyn ja täyteen kukoistukseensa. Tsaari määräsi vuonna 1714 arkkitehti Nikolai Fjodorovitsh Herbelin suunnittelemaan Pietarin kaksi ensimmäistä katua. Saman vuonna Pietari otti ensimmäisen merkittävän merivoittonsa Riilahden meritaistelussa ruotsalaisia vastaan. 

Suomenlahden pohjukassa Nevan suiston suota kuivattiin ja Moikan kanavaa myötäillen rakennettiin Bolsaja- ja Malaja Morskaja eli Iso- ja Pieni Merikatu. Näistä Bolsaja Morskajasta kehkeytyi niin sanottu Pietarin kultainen katu, jolla asusti monia Euroopan eri maista muuttaneita sekä Moskovasta tsaarin määräyksestä siirtyneitä kulta- ja hopeaseppiä. Vuonna 1714 ulkomaalaiset kultasepät muodostivat oman ammattikuntansa saksalaisen mallin mukaisesti. Venäläiset virkaveljet liittyivät heihin ja ammattikunta sai keisarillisen vahvistuksen vuonna 1721, samana vuonna kun suuri pohjan sota Ruotsia vastaan päättyi. 

Kautta aikain kuuluisin Pietarin kultasepistä lienee hoville 1800-luvulla runsaasti koriste-esineitä nikkaroinut Carl Fabergé, alkuperäiseltä nimeltään Faberg. Myös Suomesta matkusti moni nuori aluksi oppipojaksi Pietariin, jatkaen sitten kisälliksi ja päätyen lopulta mestariksi jääden joko sille tielleen tai tuoden ammattitaidon mukanaan palatessaan Suomeen, jossa se on säilynyt suvun keskuudessa, kuten Alexander Tillanderin kohdalla kävi.
Venäjän keisarinnat Elisabet, Anna ja Katariina Suuri vaalivat Pietari Suuren aloittamaa taiteen keräämisen linjaa. Bolsaja Morskajalla sekä muuallakin Pietarissa nakuttelivat sadat kulta- ja hopeasepät yhä upeampia esineitä raaka-aineesta, jota esimerkiksi Itämertä kyntäneet laivat heille toimittivat. Näin ollen De Catherinen kuljettama hopealasti ei ollut mitenkään poikkeuksellinen.

Hopeapriki houkuttelee aarteenetsijöitä

De Catherinen hylyn pelastustyöt alkoivat jo 1700-luvulla. Iso osa ilmeisesti Pietarin kuuluisille hopeasepille jalostettavaksi tarkoitetusta hopealastista onnistuttiin pelastamaan, vaikka aikakauden sukellusvarusteet olivat hyvin alkeelliset. Säilyneissä asiakirjoissa puhutaan nimenomaan pelastetun osan lastin hopeasta, joten voidaan otaksua hopeaprikin hylyssä edelleen olevan hopeaa. Lisäksi alukseen lastattiin runsaasti kattotiiliä ja muuta kappaletavaraa, jotka kielivät yhdessä miehistön vahvuuden kanssa siitä että De Catherine oli Itämeren liikenteeseen iso laiva ja pelastustyöt 1700-luvun varusteilla ovat olleet varsinkin ulkosaaristossa erittäin vaivalloisia.
De Catherinen hopealastin omisti varakas laivanvarustaja, Amsterdamilainen Lodovic Hovi, jolle haaksirikon vahingot koituvat ankarimmin. Pelastettu hopea myytiin huutokaupassa Tammisaaressa, ja kauppahinnasta meni 25 % pelastusyhtiölle. Kaupunki peri lisäksi myyntijärjestelyistä tullimaksun. Lodovic Hovi esitti protestin huutokaupan menettelytavoista Tammisaaren raastuvanoikeudelle 3. helmikuuta 1783. Tämä viittaa siihen että hopea ja muu pelastettu lasti kaupattiin joko “sopuhintaan” tutuille.  Tai kaikkea ei ehkä saatu pelastettua. Sillä hopealastin omistaja ei saanut mielestään tarpeeksi suurta korvausta hopeastaan. Joka tapauksessa hopealla lastatun hollantilaislaivan tarina jäi elämään Jussarön saareen vuosisadoiksi eteenpäin.

Syyskuussa 1888 Tallinnalainen pelastusyhtiö saapui Jussaröön aikomuksenaan löytää ja nostaa legendaksi muodostuneen hopeaprikin arvokas lasti. Yhtiö oli liikkeellä kahdella höyrylaivalla, Dwinalla ja Rabotnikilla ja Suomen lehdistö seurasi työskentelyä sekä raportoi siitä tiiviisti. 5. syyskuuta Hufvudstadsbladet kertoi sukellusyhtiön paikallistaneen hylyn ja aloittaneen pelastustyöt.
Yhtiö tuotti myöhemmin paikalle Tammisaaren piirin luotsipiiripäällikön, luotsivanhin Blomqvistin. Saaristolaistarinan mukaan hopeapriki upposi kun se karilla käynnin jälkeen yritti ankkuroida. Voimakkaassa lounaanpuoleisessa tuulessa laivan ankkurikettinki meni sekaisin ja kun ankkuria ei saatu laskettua, laiva ajelehti toisen matalikon yli ja upposi. Luotsivanhin Blomqvist ohjasi tallinnalaisten höyrykäyttöisen pelastusalus Rabotnikin oikealle paikalle. Pelastusalus ankkuroitiin ja kun sukeltaja laskettiin veteen, tämä totesi pudonneensa suoraan hylkyyn. Alunperin kaksimastoiseksi alukseksi arvioitu hylky sijaitsi 66 jalan eli noin kahdenkymmenen metrin syvyydessä ja oli täynnä mutaa sekä merilevää. Pelastusyhtiön sukeltajat pyrkivät tyhjentämään mudan hylystä ilmaspoolauksella, eli paineilmaa pumppaamalla. Yhtiö kertoi lehdistölle myös, että tutkittava hylky on sen verran vioittunut, etteivät sukeltajat uskalla laskeutua ruumaluukuista kannen alle. Pelastajat harkitsivat tekevänsä reiän hylyn kylkeen ja siirtävänsä sitä kautta lastin ulos.
Tallinnalaisten pelastustöissä hylystä saatiin nostettua astioita, joissa oli jälkiä omenahillosta, sinappipurkkeja, solkia, kahvipannuja, kengänpohjia sekä kompassin osia. Tämän lisäksi sukeltajat olivat tuoneet mukanaan pulloja, jotka olivat särkyneet heti pinnalle noston jälkeen eikä niiden sisältöä pystytty selvittämään. Nostettujen tavaroiden alkuperäksi pelastajat epäilivät Hollantia.
Pelastusyhtiö kertoi lisäksi toisesta hylystä, joka sijaitsi hieman ulompana. Kyseisen hylyn kannella oli iso kivi ja sen epäiltiin upotetun tahallisesti. Toisen hylyn kotimaaksi epäiltiin Suomea. Joka tapauksessa tallinnalaiset arvioivat tarunhohtoisen hopeaprikin olevan vielä löytymättä. Tutkitussa hylyssä oli vielä merkillistä se, että kaikki tavara löytyi aluksen keulasta ja perästä. Raskaimman lastin odotettiin löytyvän keskilaivasta. Pelastustöitä seuranneiden saaristolaisten mukaan miehistö oli poistanut hopean kyydistä etukäteen, jakanut sen ja tämän jälkeen upottanut laivan Jussaröön.

Mutta missä lepää Hopeapriki?

Merivoimien sukeltajat paikallistivat vuonna 1967 Jussarön saaren kupeesta ehjän hylyn. Saaren rannoilla on runsaasti hylkyjä, mutta jostakin syystä järjestysnumeroltaan toisena löydettyä hylkyä eli Jussarö II:ta alettiin pitämään saaristolaistarinoiden hopeaprikinä. Hylkyä alettiin tutkimaan innokkaasti 60-luvulla, jolloin lastiruumasta siirrettiin mutaa pois mammuttipumppauksella, ja esiin tuli runsaasti esineistöä. Tutkimuksien yhteydessä nostettiin lukuisia Madeiran ja Rheinin viinipulloja, englantilaista Leeds-posliinia, parfyymi- ja lääkepulloja, keittiökalusteita, joitakin miehistön henkilökohtaisia tarvikkeita kuten pitsinnypläykseen käytetyt nypylät sekä ranskalaisia sinappipulloja. Tämän lisäksi nostettiin muutamia rahoja kuten venäläisiä 1737 - 1754 vuosien rahoja, ranskalainen Ludvig XVI:n aikainen hopearaha. Nostettu esineistö edustaa kaiken kaikkiaan viittä eri kansallisuutta ja aluksen painolastina ollut hiekka on vielä peräisin Itämeren ulkopuolelta. Löydöt ovat saman tyyppisiä kun tallinnalaisen pelastusyhtiön, lisäksi tutkitun hylyn perää oli purettu ilmeisimmin räjäyttämällä, joten voidaan olettaa Jussarö II olleen juuri Tallinnalaisten tutkima hylky.
Jussarö II:ta on koitettu identifioida muun muassa englantilaiseksi 1785 uponneeksi kolmimastoiseksi parkkilaiva Constant Traderiksi, joka oli matkalla Bordeaux´sta Pietariin. Merihistorian tutkija Christian Ahlström on ehdottanut lisäksi väitöskirjassaan Jussarö II:n olevan Lyypekistä Pietariin matkalla ollut Graf Nikita-niminen priki. 
Saaristolaisten Hopeapriki lienee suurimmalla todennäköisyydellä juuri De Catherine, jonka uppoamisen Christian Ahlström mainitsi jo kirjassaan ”Looking for leads”. 

Tehdessäni kirjaa "Suomen Rannikon Aarrelaivat" löysin De Catherinen meriselityksen ja aikaisemmin löydetyistä huutokauppapöytäkirjoista on nähtävissä aluksen hopealasti ja sen omistaja Lodovic Hovi. Joka oli muuten Hollanin Itämeren kauppakomppanian päällikkö, samoin omisti hän muunmuassa Vrouw Marian (1771) hopealastin. 

Kun olin sukellusryhmäni kanssa vuonna 2000 etsimässä kyseistä hopeaprikiä Jussarön vesiltä. Tapasin siellä erään saaristolaisen, joka kertoi laivaston sukeltajien nostelleen kattotiiliä hänen saaren rannasta. Menimme tutkimaan paikkaa ja se näytti sopivan hyvin yhteen meriselityksen kanssa.


Saaristolaisen osoittamasta paikasta löytyi muutama kattotiili, merkitty punaisella rastillä. Paikasta löytyi myös Hollantilaisia liitupiippuja, hylyn osia, jotka myös viittaavat 1700 luvun loppupuoleen. 

  • Paikka: Saari on yksi Expinskärin uloimmista ja korkeimmista saarista, kuuluu kyseisen saaren ulkosaariin. Mainittu meriselityksessä.
  • Kattotiililasti: Sukeltaessamme paikalla. sieltä löytyi edelleen muutama kattotiili pohjasta, ei kuitenkaan kovin suurta määrää.
  • Hylyn osat sopivat oletetun de Catherinen kokoon: Laajalle alueelle hajonneen hylyn osia, joiden pituuden perusteella voi arvoida hylylle pituutta noin +/- 30 metriä. Hylyn koko arvioitiin miehistön määrän perusteella isommaksi kuin Vrouw Maria joka oli 26m, jossa oli 7 hengen miehistö ja de Catherinessa 10 hengen miehistö.
  • Löydöt: Liitupiipun palasia - Hollantilaisia. 
  • Ajettu reitti: Meriselityksessä mainittu "kari laivan tuulen puolella hetki ennen rysäystä", sopisi hyvin tähän paikkaan. Samoin oli meriselityksessä mainittu että aallokko alkoi sumun aikana tyyntyä. Tämä viittaisi siihen kun ajetaan avomereltä saaristoon sisään, alkaa kaikki matalikot syödä aaltojen energiaa ja tällöin aallokko normaalisti vaimenee. Mitä syvemmälle ajetaan sitä pienempi on aallokon vaikutus. Lisäksi ajoimme tuolloin v. 2000 kaksi kertaa suoraa linjaa oletetulta haaksirikkopaikalta avomerelle ja syvyys pysyi koko ajan yli 5m. Joten kyseisen laivan on ollut mahdollista sumussa ja pimeässä ajaa suoraa reittiä tälle paikalle. 
  • Maannousu huomioon ottaen, ehkä noin 0,5 - 0,7 m per 100 vuotta. Tällöin nyt näkyvissä olevat luodot ovat olleet huomattavasti enemmissä määrin  vedenalla.
Itse uskon hopeaprikin päätyneen tähän karttapiirroksen merkittyyn paikkaan, josta sen kansirakenteita on siirtynyt luodon pohjoispuolelle sekä muu hylky hajonnut noin 200m levyiselle alueelle saaren eteläpuolella. Asiaan ei saada varmuutta ennenkuin joku suorittaa paikalla kaivauksia. Sillä paikalla on osittain hiekkapohja ja siitä on mahdollista löytää lisää esineistöä. Laiva särkyi pahoin ja Lodovic Hovi sai huonon korvauksen hopeasta, jonka seurauksena hän aloitti oikeustoimet tehtyä meripelastus huutokauppaa vastaan. Voi olla että hopea myytiin sopu hintaan porvareille tai sitten kaikkea ei ehkä saatu pelastettua pahasti hajonneesta hylystä, ja Lodovic luuli suomalaisten huijaavan. Hopean ominaispaino on  10,3kg / 1 litra. Joten kovin suuriin tynnyreihin sitä ei ole voitu pakata, muuten sen käsittely on mennyt mahdottomaksi. Paikalta on löydetty pienen puutynnyrin kansi joka viittaisi noin 20-30 litran tilavuuteen. 30 litran puutynnyri täynnä hopeaa painaisi jo noin 300 kg, jonka käsittely olisi käytänössä todella hankalaa. Eikä puutynnyritkään kestä sellaisen painon käsittelyä kovin hyvin.


X1 = haverikohta, pienen puutynnyrin kansi.
X2 = hylkytavaraa
X3 = rungon kappaleita
X4= saaren pohjoispuolelta löytyneitä kansipala, 200 vuotta aikaisemmin on merenpinta ollut ehkä noin 1,5m korkeammalla ja tällöin suurin osa tästä nykyisestä saaresta on ollut vedenpinnan alapuolella.
X5 = Pintakivi jonka miehistö havaitsi juuri ennen törmäystä, mutta eivät ehtineet tehdä mitään.

Rauno Koivusaari



Jussarö II-hylyn kohtalo, jota ennen pidettiin hopeaprikinä

Vedenalaiset tutkimukset ovat jättäneet jälkensä. Tallinnalaisen pelastusyhtiön sukeltajat ovat räjäyttämällä raivanneet tiensä hylyn peräosiin. 60-luvun tutkimusten aikana hylystä katosi tykkejä sekä ankkuripeli. 200 vuotta vedessä maannut hylky ei myöskään kestänyt keulapuomin nostoa, vaan laivan keularanka petti ja koko hylyn keula romahti merenpohjaan. Vaikka jotain Jussarö II:n esineistöä on esillä Suomen Merimuseossa, on itse hylyn särkyminen silti sääli. Tämä on ollut loistava kohde hylkysukeltamiseen, Suojassa merenkäynniltä, suhteellisen hyvä näkyvyys.



Fregatti Tshitshagovin haaksirikko 1769 Porkkalan riutalle

$
0
0

Kontra amiraali Elfinstonin Eskadroona oli matkalla Kronstadista välimerelle, saattueeseen kuului useita “Venäjän Kruunun” aluksia. Yksi niistä oli Fregatti Tshitshagov päällikkönään kapteeniluutnantti V.Porjakov ja jolla palveli hänen 134 henkinen miehistö.

1769 lokakuun 20 päivänä yöllä pimeyden vallitessa eksyi Tshitshagov eskadroonasta törmäten vedenalaiseen kariin. Alus alkoi heti rajusti vuotamaan, vettä suihkusi lankkujen välistä miehistön päälle herättäen heidät kylmään painajaiseen.
Pimeyden takia maata tai luotoa, jolle voisi pelastautua ei ollut heti havaittavissa. Voimakas aallokko rysäytteli laivaa tuntematonta karia vasten hajottaen sitä lisää. Pimeyden keskeltä kuun ja tähtien loisteessa saatiin vähän matkan päässä näkyviin paljas kallioluoto. Tämä sijaitsi vähän matkan päässä törmäyspaikasta länteen. Koska muita vaihtoehtoja ei ollut, oli yritettävä pelastautumista kyseiselle luodolle, jonne yön aikana onnistui ainoastaan 114 miehistön jäsentä pelastautumaan. Aamulla pimeyden väistyessä voitiin taas nähdä ympärille ja tällöin arveltiin Tshitshagovin haaksirikkoutuneen Ruotsin puolelle rannikkoa mahdollisesti “Porkkalan niemen riutalle”. Luotsit kutsuvat tätä paikkaa Makilobådarna:ksi, joka sijaitsee “2 mailia” (Englannin league) ulos Rönnskäristä. Luodolta havaittiin myös Fregatti Tshitshagovin makaavan puoliksi uponneena sekä pahoin särkyneenä noin sadan sylen päässä. (muutaman sadan metrin päässä) Aamupäivän aikana alkoi tuuli voimistua myrskyksi ja jo muutaman tunnin päästä nopeasti kasvava aallokko vei hylyn mennessään, näin fregatti Tshitshagov katosi lopullisesti aaltoihin. Haaksirikossa menehtyi 21 miehistön jäsentä, hengissä selvinneet pelastettiin paikallisten luotsien toimesta.

Heti kun tieto onnettomuudesta oli tavoittanut paikallisen pelastusyhtiö ”Norra Dykeri och Bärgnin Companien”. Kävi sen edustajan paikalla tutkimassa mahdollisia pelastustoimien käynnistämisiä. Aluksen tiedettiin hajonneen pahoin, eikä ollut varmaa tietoa hylyn sijainnista koska aallot olivat vieneet sen mennessään. Tiedossa ei ollut myöskään tarkkaa paikkaa jossa alus oli törmännyt kallioon. Kaiken lisäksi kyseisen matalikon todettiin olevan hyvin laaja ja pelkästään hylyn paikantaminen myöhäinen vuoden aika huomioon ottaen olisi kovan työn takana.

Kaikki mahdolliset pelastus toimet olisi joka tapauksessa jätettävä seuraavaan kesään. Tällöin hylky olisi koko talven kovien myrskyjen armoilla hajoten ainoastaan isommalle alueelle. Koska laivan lastina oli ainoastaan provianttia ja ampumatarvikkeita voitiin pelastusyhtiön puolesta nopeasti todeta ettei hylkyä kannata alkaa pelastamaan, ainakaan samana vuonna.

Paikka tunnetaan nykyisin Kallbådan matalikkona. Luodolle on pystytetty majakka vuonna 1923 vastaavanlaisten onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Majakkaluodolta kaakkoon on karttoihin merkitty pintakivi,  matalikon pohjoispuolelta ovat paikalliset sukeltajat löytäneet paljon ison laivan kappaleita sekä tehneet havaintoja muunmuassa tykeistä. Pohjasta on löydetty myös järeitä yli puoli metriä pitkiä messinkisiä niittejä. Hylystä ei ole tiettävästi löydetty yhtään ehjempää osaa, mikä selittynee osaltaan veden mataluudella. Jäät ja merenkäynti ovat jauhaneet hylkytavaran laajalle alueelle hiekan sekaan.
 
Majakkaluoto merkitty punaisella A kirjaimella. Luodolta suoraan itään olevan yksinäisen pintakiven pohjoispuolelta on löytynyt hylky, jota sukellusseura H2O tiedetään tutkineen. Tykit viittaisivat haksirikon tapahtuneen eteläisemmällä pintakivellä.

Alus ilmoitaan venäläisten tietojen mukaan uponneen 10.10. Ero johtuu todennäköisesti Venäjällä käytössä olleesta Juliaanisesta ajanlasku järjestelmästä. Suomi oli siirtynyt Ruotsalaisten kanssa Gregoriaaniseen järjestelmään hieman aikaisemmin vuonna 1753.


Rauno Koivusaari



Fregatti Bedfordin haaksirikko Porkkalassa 1865

$
0
0

20 lokakuuta 1865 oli kylmä tuulinen aamu kun vanhempi Luotsi Karl Dahlström, nuorempi luotsi Alexander Söderling, Luotsi Karl Victor Söderling ja Axel Dahlström näkivät Rönnskärin luotsipaikalta yhden laivan kaatuneena. Laiva oli noin 2 mailin päässä niin sanotuilla Kallbådan matalilla josta se valui Sommaröhällenille ja jäi sinne kiinni.
Kaatumispaikalta löytynee runsaasti tavaraa laivan kannelta. Alueelta tiedetään löydetyn  tinasia kolpakoita ja kuparisia keittiö kattiloita paikallisten sukeltajien toimesta.



Voimakas tuuli puhalsi kaakosta ja näkyvyys oli menossa huonommaksi.
Sommaröhällen sijaitsee Etelä- etelä länteen Rönnskärin majakasta. Dahlström ja edellämainitut miehet lisäksi majakkamestari Gustaf Malmström kiirehtivät alas rantaan ja laittoivat niin sanotun isoveneen lähtökuntoon kiirehtiäkseen laivalle miehistön avuksi. Majakkamestarin piti kuitenkin jäädä rantaan hoitamaan velvollisuuksiaan. Mutta  pääsivät haaksirikkopaikalle kovasta myrskystä ja huononevasta näkyvyydestä huolimatta. Laivan nimi oli Bedford. Sen miehistö oli jo pelastusveneessä laivan rinnalla, siinä oli airot, mutta ei peräsintä, eikä juuri muita välineitä. Laivan miehistö 18 henkeä oli märissään ja viluisia. Bedford irtosi matalikolta ja jatkoi kohti Inkoota. Suurella vaivalla saatiin miehistö hinaukseen ilman muuttuessa myrskyiseksi. Tällöin päätettiin mennä myötätuulen mukana Timberön saareen joka on 3 mailin päässä tapahtumapaikalta Sommaröhällenistä.  Sinne he saapuivat myrskyltä saman päivän aikana ja sillä lailla he pelastivat Bedfordin miehistön. Fregatti Bedford pysähtyi vedenalaiselle luodolle Gåsansuddenin ulkopuolelle.
Luotsit palkittiin Englannin kuninkaallisen konsulaatin toimesta 10 hopea punnalla.

Alustietoja:
Fregatti Bedford. Päällikkö M.B Nattross ja perämies John Burke
Kotisatama Shields?(Ehkä Newcastlen joki suistossa). Rakennettu tammesta. Vetoisuus 400 lästiä. 1 Lästi=2,44 reg tonn.  (Lloydsin rekisterin mukaan 620tonnia)
Alus oli katsastettu elokuussa juuri ennen sen Itämerenmatkaa.
Alus oli rakennettu 1864, eli kyse oli aika uudesta laivasta.


Lloydsin register 1865-66, lisäsin itse punaisella Wrecked oikean rivin löytämiseksi


Laiva lähti Kronstatista ja siinä oli lastina 6000 mattoa ruisjauhoa, (säkkiä) jotka oli tarkoitus kuljettaa Amuriin. 
20.lokakuuta 1865 kello 5.30 aamulla törmäsi Söderskärin vedenalaiseen matalaan Rönnskärin majakan ulkopuolella ja tunnin kuluttua ruumassa oli 14 jalkaa vettä. Vähän sen jälkeen laiva kaatui lounaaseen Rönnskäristä ja paikalle luotsit tulivat isoveneellään auttamaan miehistöä, joita oli yhteensä 18 miestä.
Meriselitys jätetty Tammisaaren ro 25 lokakuuta ja Prostesti 24 lokakuuta Tammisaareen (maistraati ja RO)
4 marraskuuta laiva iskeytyi pirstaleiksi ja upposi.



Laivan riki, lasti ja runko myytiin huutokaupalla siinä kunnossa kun se on haaksirikkopaikalla.  Laiva sijaitsee karilleajopaikassa??? 16 ja ½ sylen syvyydessä. (yksi syli 1,85m eli )Laivassa on vielä paljon pientavaraa trosseja (köysiä) osa rikiä.




Laiva ajautui Gåsandsudde 16 ja ½ sylen syvyyteen. (30,5m) Jossa hylky pirstoutuneena lepää edelleen. 
Hylky ei taida olla löydetty vieläkään. 
rk

Miinalaiva Riilahden ankkurin menetys ja 25m ketjua Porkkalassa

$
0
0
Miinalaiva Riilahden ankkurin menetys 10.12.1941 Porkkalan Träskössä

Kerran Sota-arkistoista löysin seuraavan paperin ja se tuli tänään vastaan etsiessäni muita papereita.
Joten julkaistaanpa sekin täällä. En tiedä onko tämä roska vai muinaismuisto, mutta paikka on tietysti aika hankala sukeltaa. Syvyyttä paikalla on noin 20m.
//rk

Saavuttaessa 9.12.41 Träskön eteläpuolella olevalle ankkuripaikalle klo 18.15 vallitsi sakea sumu näkyväisyyden ollessa noin 150-200m. Tämän vuoksi miinalaiva Riilahti oli pakotettu ankkuroimaan heti kun aikaisemmin paikalle saapuneiden alusten ankkurivalot tuli näkyviin. Ankkuripaikalla oli 8 alusta. Paikanmääritystä ei voitu suorittaa kuin Smultrongrundetin loistosta ajan mukaan laskettu matka.
Ankkuroitaessa oli 38m vettä. Vasen ankkuri laskettiin sekä kettinkiä 3 1/2 lukkoa. 10.12 aamulla oli näkyvyys hyvä jonka vuoksi siirryttiin ankkuroitujen miinalaiva Ruotsinsalmen M4 ja M7 luokse. Ankkurinnosto aloitettiin klo 10,15. Kun kettinkiä oli ulkona n 1/2 lukkoa loppui vintturin nostokyky. Koetettiin eritavoin saada ankkuri nousemaan, mutta kun se ei onnistunut, katkaistiin ankkuriketju toisen lukon kohdalta. Kettinkiin kiinnitettiin 40m vaijeria ja raivausreimarin koho.




Ankkuri on "noin" punaisen rastin kohdalla, heti väylän vieressä sen pohjoispuolella.



Parkki Mathildan haaksirikko Jussarössä 1890

$
0
0
Meriselitys käännetty alkuperäisestä

Otettuaan täyden lastin puutavaraa Sörnäisten satamasta Helsingistä, joka oli 168 St Petersburgin standarttia. Tarkastettiin lastin kiinnitys sekä laivan merikelpoisuus ja pumput. 22 elokuuta Perjantaina kello 18.00 tuli luotsi laivalle ja aloitettiin matkan teko. Höyryhinaaja veti aluksen Harmajan luokse jonka jälkeen luotsi jätti laivan siirtyen höyryhinaajaan. Laitettiin kaikki purjeet. Matkaa jatkettiin ilman mainittavia tapahtumia, kunnes 24 päiväänä peilattiin Pakerortin majakakkatorni kompassisuunnassa S½W. Etäisyys noi 10 distanssiminuuttia ja tuuli W till S 4 (Lounaasta 4 boforia). Kello 5½ käännettiin paapuurin halssille. Klo 8 illalla suunnattiin sama majakka etelässä noin 12 distanssiminuutin päässä. Tämän takia purjehdittiin täysillä märssypurjeilla, fokalla, täysi mesaanilla. kryssittiin luoteeseen. kello 12 yöllä alkoi sataa. Majakka peilattiin S.S.O½O. Kompassidistanssissa 18'.  Tämän takia purjehdittiin 2,5 solmun nopeudella suuntaan W.N.W. Näkyväisyys huononi. Juuri kun valmistauduttiin kääntymään uudelle kurssille styyrpuurin puolelle etelään. Yhtäkkiä alus osui vedenalaiseen kiveen, johon se tarttui lujasti kiinni.
Yön pimeudestä johtuen emme voineet nähdä mikä kivi se oli. Purjeet laskettiin ja pumput tarkistettiin. Sitten yhtäkkiä noin puolen tunnin kuluttua törmäyksestä alkoi vettä tulla sisään vauhdilla. Päätettiin laskea laivavene veteen ja yrittää löytää maata. Samoin laskettiin laivan ankkuri.
Selvisi että oltiin Jussarössä, oltiin palaamassa alukselle kello 5 aamulla useamman veneen kanssa tarkoitus pelastaa laiva ja sen lasti. Tämän jälkeen päällikkö meni Tammisaareen tekemään protestia ja etsimään meripelastus apua.
26 päivän aamulla paikalle saapui pelastushöyry Drago. Samoin paikalle saapui Tallinasta toinen pelastushöyry Freja. Näiden alusten avulla yritettiin saada laiva pois kiveltä, mutta siinä ei onnistuttu. Alus makasi liian lujasti kiinni karilla. Tämän jälkeen alukset palasivat Jussaröön, yöksi ei paikalle uskalletu jäädä.

Seuraavna päivänä 27 elokuuta oli niin kova sumu että luotsi kieltäytyi lähtemästä onnettomuuspaikalle. Noin kello 9 aikaan sumu alkoi hälvetä. Silloin voitiin nähdä että alus itäisessä tuulessa ja kovassa mainingissa irtirepeytyi karilta ja matkasi maininkien ja tuulen mukana seuravalle. Nyt sumun hälvettyä alukset lähtivät kovalla kiireellä onnettomuuspaikalle. Alus kellui vapaasti, mutta ennenkuin hinauskaapelit saatiin kiinni alkoi kova eteläinen myrsky. Tällöin höyryhinaajan päällikkö ei uskaltanut jäädä matalikkojen keskelle ilman apua Jussaröstä (luotsia), joten  onnettomuuspaikalta oli lähdettävä. Kova tuuli muuttui myrskyksi.
seuraavan päivänä nähtiin laivan siirtyneen uuteen paikkaan ankkureineen. Nyt oli ilmeisesti viimeinen mahdollisuus saada jotain pelastettua haaksirikkoutuneesta aluksesta joten pelastushöyry väänteli paikalle tuntemattomien kivien keskellä. Samalla kivien keskellä pelastusyhtiö halusi uusia pelastussopimuksen 50% kaikesta pelastetusta tavarasta meripelastuspalkkiona. Ainoastaan kova pohjoinen /pohjoiskoillinen virta suomen rannikolle on voinut olla syynä aluksen aiheutuneeseen vahinkoon.

P.K. Lindblom

Meriselitys on vapaasti suomennettu, ja siitä puuttui paljon paikanmääritys yksityiskohtia. Tosin meriselityksessä haetaan vastuuvapautta aiheutuneeseen vahinkoon laivan omistajalle ja lastin omistajalle. Nämä seikat siinä kyllä tulevat esiin. Onneksi aiheesta löytyy tietoa muualtakin.


Mathilda oli rakennettu 1874 Ja sen vetoisuus oli 369 rekisteritonnia. Laivan viimeisellä matkalla päällikkönä toimi Petter Knut Lindblom. (Finska skeppskalender)

Ajoi karille maanatai aamulla 25.8.1890 Jussarössö, Trutlandetista 100 famnar koilliseen olevalle karille, josta se päätyi Östergaddanin rantaan. (100 famnar tekee noin 190m) yksi syli oli suunnilleen 185cm.





Keskiviikkona 27pnä. myrsky nousi uudelleen ja Mathilda irtosi karilta 100 sylen päästä Trutlandetista ja jäi lopulliselle paikalleen Östergaddenin itä rantaan. Torstaina meni myrskyn mukana koko kansilasti ja kansihytit, siten että  koko kansi reelinkeineen oli spuulattu puhtaaksi.

10.syyskuuta 2/3 osaa lastista saatiin pelastettua Tammisaaren Högholmeniin


  

Hylky lepää Östergaddenin  rannassa ja ankkurit sekä kettingit jäivät vielä alukseen (syyskuu1890. todennäköisesti poistettu myöhemmin)

Alus oli vakuuttamaton jonka laivan päällikkö osti Björköstä Viipurista 5000mk.

Meriselitys annettiin 30 elokuuta 1890 Tammisaareen




Muokattu 4.5.2015

//rk

Parkkilaiva Terese 28.10.1899 Aspö eli Haapasaaret

$
0
0
Laitan tämän tarinan tänne lähinnä sen takia että kyseinen laiva on mainittu erinäisissä julkaisuissa hylkynä makaavan jossain tuntemattomassa paikassa Haapasaarten luona.

Algier määräsatama
Lähti Haminasta lankkulastissa
Kotisatama Castelmarie
Päällikkö A Trapani
Alus syttyi palamaan ja ajautui rantaan Aspön saaren rannassa, kapteeni antoi laivalle hylkytuomion.




Kotkan sanomissa kirjoitettiin seuraavaa:
Pelastuspalkkion määrääminen.
Haaksirikkoutuneen Italialaisen parkkilaiva Teresan kapteeni A Traban pelastamisesta tulen uhriksi joutumisesta oli viime maanantai iltana täkäläisen raastuvanoikeuden käsiteltävänä. Kuten muistettaneen lähti Teresa puutavaralastissa viime lokakuun 22 päivänä Haminasta, mutta syttyi tuntemattomasta syystä tuleen Haapasaaren ulkosatamassa. Tuli oli jo siksi vallassa että päällikkö ja miehistö jättivät laivan hylyksi. Luotsivanhin Kristian Laani, talollinen A Warma ja luotsioppilas kr Tuomola ryhtyivät heti pelastustoimiin. Hinasivat laivan tullihöyry Suomen avulla laivan sisäsatamaan ja ryhtyivät sammutustoimiin ja saivat tulen sammutetuksi. Laiva hinattiin sitten Kotkaan, jossa lasti purettiin. Pelastustöissä harkitsi raastuvanoikeus kohtuulliseksi määrätä pelastajille työstä haapasaarilla ja täällä Kotkassa yhteensä 4371mk ja 60p. Sekä vahdin pidosta laivalla 25mk ja lastista 50mk. kuukauden lukien tämän kuun 15 pv alkaen. Lastista joka arvioitiin 20,555mk ka laivasta joka on arvioitu 12.000mk saavat lisäksi kolmannen osan.



Hylkyä ei ole löydetty, koska se pelastettiin ja myytiin Kotkan itäsatamassa "siinä kunnossa kun se oli"

Tämän hylkytuomion saaneen parkin etsintään ei kannata kuluttaa aikaansa....

//rk

Kuunari Liberalin haaksirikko Hangossa

$
0
0

Meriprotesti Norjalaisen kuunari Liberalin haaksirikosta lokakuussa 1880.



14. lokakuuta jätti laiva Kotkan sataman merikelpoisessa kunnossa puulastissa ja oli matkalla Belgian Löweniin. Matka jatkui ilman vaikeuksia aina 20 päivään lokakuuta, jolloin se joutui kovaan eteläiseeen lumihiutaleitten vahvistamaan syystuuleen, Seuraavana päivänä 21 kello 4 aamulla päätettiin ottaa kurssi kohti Hankoa. Tänne saavuttiin klo 10 illalla ja jäätiin redille ankkuriin. Tuuli muuttui lumimyrskyksi, laitettiin molemmat keula-ankkurit. 24 päivänä tuulen tyynnyttyä jätettiin Hanko. Luotsi laivalla ja höyrylaivan hinaamana palattiin merelle. 


Vaikea myrsky kuitenkin alkoi heti perään 25 pnä. Jouduttiin heittämään osa kansilastista yli laidan, skoska laiva vain vaikeasti meni aaltojen yli ja tuskin kulki eteenpäin. Päivällä säätila ei laantunut, jolloin päätettiin luovuttaa ja kääntää kohti maata eli Hangon suuntaan. Klo 7 illalla heitettiin jälleen osa lastista yli laidan, jotta voitiin oikaista laiva, joka oli saanut kallistuksen. Klo 11 illalla nähtiin lumipyryssä saari, heti sen jälkeen ohitti laiva toisia saaria jolloin meri kuohui rajusti, heti perään laiva törmäsi kariin kovalla voimalla ja lopulta pysähtyi. Laiva hakkasi pahasti ja kello 3:30 yöllä oli laiva noussut kokonaan vedestä. Kapteeni lähti Hankoon hakemaan apua. 26 pnä tuli höyrylaiva Hangosta, tarkoituksena yrittää saada laiva irti karilta. Osa lastista ja riki sekä inventaarit saatiin pelastettua, mutta laivaa ei voitu pelastaa. 29 pvn katselmuksessa epäiltiin laivan tulevan hylyksi. 4.marraskuuta ulkoisessa katselmuksessa todettiin laivalla olevan vakavia pohjatuhoja ja toivo sen pelastamiseksi on menetetty. 

Protestin antoi päällikkö kapteeni A.Torstensen Hangon notaarille 25.lokakuuta ja meriselitys raastuvanoikeudelle Tammisaaressa 1.marraskuuta joka on vahvistettu perämiehen ja yhden miehistön jäsenen toimesta.



Tullihallitus KD 25/171 v. 1880 Hanko (kansallisarkisto)
Ilmoittaa että Norjalainen Kuunari Liberal päällikkönä laivuri A. Torstensen on 29 lokakuuta törmännyt karille 4 virstaa itään Hangosta.

virsta = werst = on nykymitassa 1066,80m. Samoin 1 virsta on 500 syltä eli sylimittaa. 
4 virstaa on vähän yli 2 merimailia tämän päivän kartalla

Luotsi ja Majakkalaitos KD 16/287 v.1880 (kansallisarkisto)
Norjalainen kuunari Liberal ajo karille  25 :nä lokakuuta Hangon ja Tvärminnen välillä. Laiva oli matkalla Kotkasta Belgiaan Läveniin, kun se myrskyssä ja lumipyryssä rantautui ja upposi lähelle Westerholmia. Luotsit eivät voineet antaa apua kovan merenkäynnin ja aallokon takia. Laiva tulee hylyksi.

Westerholm on tänä päivänä merkitty merikortteihin Yttre Västerlandina. 

Hylky tai hylyn jäänteet, jotka koostuvat lähinnä pohjatukeista, sijaitsevat saaren eteläpuolella pintakivien välissä. 
Lisään karttapiirroksen myöhemmin.

Kuunari Agdan haaksirikko Kotkan edustalla 27.11.1913

$
0
0
Agda barkentiin, kotisatama Maarianhamina.

Agda oli matkalla Höganäsistä Helsinkiin lastina tulitiiliä ja muita tarvikkeita. Laiva haaksirikkoutui torstainan 27pv.nä marraskuuta 1913 Kotkan edustalle.
Kello 2 iltapäivällä rantautui ja upposi yhdelle kivelle suoraan Lupin ja Manniklubin välillä olevalle "Luska kalliolle". Tämä Luska-kallio nimi on venäjänkielisistä luotsien vuosiraportista käännetty. Paikka voisi tarkoittaa v. 1920 luvun kartoissa mainittu Luokenpöllö niminen luoto. Tämä luoto on Lupin ja Manniklubin välillä, joten olisi luonnollinen paikka luotsien mainitsemalle paikalle. Haaksirikko tapahtui sortovuosien aikaan jolloin Luotsilaitos oltiin täysin venäläistetty. Tästä johtuen luotsi ja majakkalaitoksen arkistoista kaikki materiaali tuolta ajalta on venäjänkielistä.

Kartta vuodelta 1920 Kotkan edustalta. Manniklubilla on ollut loisto



Miehistö pelastettiin perjantaina aamulla Aspö (Haapasaari) luotsien toimesta toiselle luodolle (pienelle saarelle), Meripelastustoimet aloitettiin välittömästi ihmishenkien pelastamisen jälkeen kelin salliessa. Mutta ainoastaan osa purjeista ja purjelangoista saatiin pelastettua, jonka jälkeen merenkäynti alkoi nousta ja höyryhinaaja joutui palaamaan Kotkaan. Höyryhinaaja Luppi vei Agdan miehistön Kotkaan. Luotsit saivat urotyöstään 75 markan pelastuspalkkion.


Päällikkö sairastui eikä voinut antaa meriprotestia heti, vaan meriprotesi jätettiin Kotkan  yleiselle notariaatille 2 joulukuuta 1913. Allekirjottajana kuunari Agdan päälikkö



Agda, kuunarilaiva.
Rak. 1891 Finströmissä. 346 nrt.
Omist. M. Eriksson, E. E.
Sjöblom, Sundberg ym. Finströmistä Ahvenanmaalta.
Päällikkö. K. A. Lindeman.
Haaksirikkoutunut 30.11.1913 Manniklubissa Kotkan edustalla.
Neljä haapasaarelaista pelasti miehistön.



//r.k


"Salainen" luettelo Merivoimien Esikunnasta. Hylyistä Viron rannikolla 3 maaliskuuta 1944

$
0
0
Moi vaan
Yritän laittaa tänne seuraavien päivien aikana muutaman scannatun A4 tulosteen.
Näissä tulosteissa on aikanaan Salaiseksi leimattuja papereita, toisaalta tuohon aikaan melkein kaikki paperit olivat salasia. Näissä on Päämajalta saatu pyyntö Viron rannikon puolella olevista hylyistä.

Näistä fileista löytyy ainakin 61 hylyn sijainti, joko koordinaatteina tai muuten tarkka selostus, tosin viron kielellä.

En ole yhtään varma että saan näitä scannattuja papruja täällä näkymään, mutta samallahan minulla on tilaisuus opiskella tätä itseäni varten. Joten kärsivällisyyttä, jos nämä nyt vaikka ei näy tai toimi kunnolla. Palautettakin saa antaa.









No nyt sitten vaan Viron puolelle kirkkaisiin vesiin tutkimaan onko paikallisilla jo nämä hylyt tiedossa. Todennäköisesti suurin osa on, mutta voipi olla että joku näistä ei välttämättä ole paikallisen väestön tiedossa.




Muuta mielenkiintoista näissä itse kartoissa on Suomen Armeijan sota-aikana käyttämä ruudukko paikanmääritys järjestelmä, Saan usein kyselyitä, että olisiko minulla tietoa miten tuo ruudukko järjestelmä on toiminut. Lisätietoja ruudukko järjestelmätä löydät täällä




Aarrelaiva Balbanera, 1788 Chile

$
0
0
1000 tonnin Fregatti Nuestra Senora De La Balbanera, Upposi 23 joukuuta 1788 Channell Chacaon ulkopuolelle, Puerto Montt, Chile.

Tämä kuninkaallinen fregatti oli kapteeni Carlos Infanttenin komennossa jonka Varakuningas jaarli Teodoro de Croix(1784-1790) lähetti merelle Callaon satamasta syyskuun puolivälissä 1788.  Lastina kuninkaalliset palkkarahat Chiloen suureen varuskuntaan. Tarkemmin sanottuna San Carlos de Ancud (nyk. Ancud). Osa lastista oli kultakolikkoina, jonka määrää ei tarkkaan kerrota. Lastina oli myös vaatteita ja tupakkaa linnoitukselle, sekä erilaisia välttämättömiä tarvikeitta Chiloen saaren asukkaille.
Matkalle lähti myös toinen kauppalaiva, johon lastattiin vähemmän tärkeitä varusteita. 23 joulukuuta vuonna 1788 kahden laivan saattue oli melkein perillä, kello 1.30 yöllä ollessaan Chiloen saaren ulkopuolella. Alus osui voimalla vedenalaiseen kiveen ja hajosi palasiksi. Paikka on uloimpana luoteeseen Guapachon matalikoista.
Kauppalaiva oli tapahtuma hetkellä 2 mailia pohjoiseen onnettomuuuspaikasta. Vaikka oli hyvä sää alus upposi heti. Eteläisellä pallonpuoliskolla joulukuu vastaa olosuhteiltaan suomen kesäkuuta. Itse haaksirikko tapahtu hyvin nopeasti jättäen vain hyvin vähän pelastautumisaikaa matkustajille ja miehistölle. Yli 50 henkeä jäi hylynkappaleiden varaan ajelehtimaan, virran viedessä heitä kohti Channel Chacaota jossa virtaus on pahimmillaan jopa 9 solmua.
57 miestä selviytyi veneillä ja apuveneillä.  Selviytyjät saapuivat Guapilacuy kylään. Josta vene lähetettiin Ancudiin kertomaan viranomaisille tapahtumasta.


Heti saatuaan tiedon haaksirikosta lähetettiin 2 pikkuvenenttä apujoukkojen kanssa Jose Vazquez johdolla. Hänen mukana paikalle lähetettiin myös Jose de Moradela, joka myöhemmin kirjoitti tapahtumista seuraavan lausunnon. "Kanavan (Channel Chacao) ulosmenon kohdalla nähtiin paljon hylynkappaleita laatikoita, laukkuja, sekä joitakin tupakka puntteja kellumassa.  Kello 1.30 iltapäivällä ajettaessa Guapachon ja Tenuin ohi jotka ovat pohjoisimpia saaren osia huomasin kuinka toivoton oli meidän pelastuyritys Balbaneralle, sillä mitään ei ollut enään pelastettavissa. Minun piti antaa uusi suunta kauppalaivalle, joka oli 1/2 leaguen päässä meistä. Sekä meren voima ja kasvava tuuli lounaasta. Joka löi aallokkoa veneemme keulasta yli ei antanut meille mitään mahdollisuuksia, joten meidän oli palattava takaisin Guapilacuy bayhin. Jossa pelastuneet haaksirikkoutuneet myös olivat. Tällä reitillä nähtiin useita hylyn kappaleita. Jotkut hylkytavarat oli sidottu yhteen, joita virtaava meri työnsi valtaviin kuoleman pyörteisiin (Whirpool) ja näiden hylynkappaleiden päällä oli edelleen ihmisiä. Tällöin päätimme yrittää mennä pikkuveneillämme soutamalla heitä auttamaan, sillä purjehtimalla se ei ollut mahdollista. Vihdoin tavoitimme heidät Bajo de Ingles rannalla. Mutta silloin näiden hylynkappaleiden päällä ei enään ollut ihmisiä. Kun mitään ei enään ollut tehtävissä lähdimme palaamaan takaisin. Paluumatkalla näimme lahden johon tuli pieni joki. Siellä oli nippu onnettomia haaksirikkoisia. Jotkut heistä olivat ilman päällysvaatteita, joillain vain blanketit yllään. Otin heidät mukaani ja toin heidät Ancudiin, jonne palasimme noin yli 7 aikoihin(19.00) Emme voineet auttaa haaksirikkoisia enempää, emme myöskään nähneet enään kauppa-alusta, sekin oli haaksirikkoutunut vastarannalle, sen runko meni rikki, eikä tätäkään alusta voitu enään pelastaa."

Näistä lahdessa olevista henkilöistä otettiin kaikki tärkeät henkilöt mukaan, kaikille ei ollut tila.
Näitä olivat munkki Diego Lozano, kuninkaallisen maavoimien luutnantti Antonio Brazzo, joka oli matkalla sotalaivalla sekä Carlos Moncayo ja osa sotalaivan miehistöstä.

45 selviytyneistä pelasti kauppalaivan pikkuvene. Tämäkin kauppalaiva haaksirikkoutui heti Balbaneran uppoamisen jälkeen voimakkaan virtauksen johdosta vastarannalle. Jonne päällikkö ajoi sen tarkoituksella. Tällöin ei ilmeisesti kukaan menehtynyt. Nämä pelastuneet vietiin ensin Gualpiquilan kylään ja myöhemmin sieltä Áncudin varuskunta kaupunkiin.

Moraleda kertoi myös: "Balbaneran haaksirikko oli kapteenin virhe, eikä yhtään rahoja voitu pelastaa."

Toisen lähteen mukaan laivassa oli lastina 200.000 rahayksikköä. Laiva oli hyvin arvokkaassa rahalastissa, siitä kertoo sekin miten valtavat pelastusoperaatiot aloitettiin heti haaksirikon jälkeen. Espanjasta asti lähetettiin paikalle meripelastusoperaatioihin erikoistunut kenraali yrittämään aluksen pelastamista, mutta aluksesta ei saatu mitään pelastettua, suurin syy oli sen syvyys ja kylmä vesi joka teki kaiken sukeltamisen tuohon aikaan mahdottomaksi. Lisäksi virtaukset sekä merenkäynti joka ei antanut mahdollisuutta aloittaa isompaa operaatiota.


Tähän haaksirikkoon liittyy hauska perheyhteys vaimoni kautta. Ja nyt tietysti lasteni kautta.
Olin Ecuadorissa ollessani muutamia kertoja Sevillan arkistoissa myös vaimoni Gisellen kanssa. Kun itse keskityin Ecuadorin juttuihin, vaimoni silmiin osui tämä pelastuskertomus hänen kotikonnuilta. Ja asia kävi yhä kiinnostavammaksi kun selvisi pelastustöitä johtaneen kenraalin sukunimi olleen sama kuin hänen sukunimensä. Sitten hän alkoi selvittää omaa sukuhistoriaansa ja lopulta selvisi tämän Espanjasta lähetetyn kenraalilla olleen hänen suora sukulaisuusside. Hänet oli lähetetty Espanjasta 1789 Balbaneran haaksirikko paikalle, jonne hän sitten oli jäänyt ja nainut jossain välissä jonkun kuningasperheeseen kuuluneen, Tämän johdosta hänelle oli lahjoitettu isot maa-alueet Parguasta Maulliniin. Iso osa maa-alueista on edelleen suvun hallussa. Itse pelastusoperaatio oli kyllä tuomittu epäonnistumaan aikanaan.
Itse olen onnistunut paikantamaan tämän hylyn 21m syvyydestä, paikalla on aina hyvä vesi ja nyt tammikuusta maaliskuuhun on meri parhaimmillaan. 100% en voi olla varma kyseessä olevan sama hylky, Mutta toivon asian ratkeavan seuraavien kuukausien aikana.
Vietän seuraavat 3 kuukautta Chilessä ja aina kun minulla on vapaa aikaa, olen pienen ryhmä "Rämä" kanssa tutkimassa tätä hylkyä.

Voin ehkä alkaa kirjoittaa reissun kulusta jotain tänne blogiini, jos tämänhetkinen kertomus saa yli 20 peukutusta! Koen ettei se muuten kiinnosta.

Kartta on vähän yli 5megaa. Siinä näkyvät melkein kaikki kertomuksessa mainitut paikat, mutta en tiedä miten sen saisi näkymään paremmin täällä blogissa, hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Kartan vasemmassa alareunassa on T- muotoinen saari ja se kompassiruusu siinä vasemmalla, Haaksirikko alue on siinä välissä. Ja yksi löytämämme iso ja vanha sotalaiva.

Balbaneran etsintä v 2015

$
0
0
Mainitsin aikaisemmassa kertomuksessa hylyn jo löytyneen 21m syvyydestä. Mutta en maininnut miten se löytyi. Joten aloitetaan siitä.

Itse haaksirikko tapahtui Channel Chacaon ulkopuolella, Chiloen saaren pohjoispuolella Ancudin satamakaupungin lähellä. Koska haaksirikkoiset ajelehtivat syvälle Channel Chacaoon, on tapahtuma hetkellä ollut nousuvesi. Hylky upposi nopeasti karille törmäyksen jälkeen. Koska virtaus-suunta oli Channel Chacaoon ja onnettomuus kivi oli tiedossa, oli helppo vetää viivaa merikortille  suunta ja alue minne alus katosi. Tämän jälkeen kyseltiin varovasti vanhemmilta paikallisilta"marisco" sukeltajilta ovatko nähneet alueella tykkejä. Sillä kyseessähän oli Espanjan sotalaiva, jossa oli arvokkaita pronssikanuunoita. Ystäväni Micke hankki itselleen talon siitä läheltä Ancudista eli kaupungista minne alus oli alunperin ollut matkalla ja alkoi tutustua paikallisiin sukeltajiin kertoen harrastavan vedenalaisten tykkien valokuvaamista. Hänen onnistui jututtaa siinä onnettomuuspaikan lähellä asuvaa vanhempaa kalastajaa joka siis on sukeltaja ja lahjoitti hänelle vanhan märkäpukunsa. Tämän kalastajan nimi on Miguel eli ruotsiksi Micke;)

Tämä Miguel sitten näytti merellä paikan missä hän on joskus niitä tykkejä siellä pohjassa nähnyt 18-22m syvyydessä, mutta eivät ne häntä kiinnostaneet vaan hän keräilee merenphjasta löytyviä meren herkkuja kuten Locoja tai Pikoroco nimisiä isoja merirokkoja.

Tällä tavalla saimme Balbaneran uppoamispaikan selville. Nyt piti vaan alkaa sukeltaa ja paikallistaa itse hylkyä. Nämä tykit ovat noin 300-400m päässä siitä kivestä johon Balbaneran on arkistolähteiden mukaan kolahtanut ja suunta on suoraan ajelehtimislinjalla kun annetaan aluksen alkaa ajelehtia  kyseiseltä kiveltä nousuvedellä kohti Channel Chacaota. Me testattiin tämä. Olen varma kyseessä olevan oikean hylyn.

Heti kun aloimme sukeltaa paikalla, saimme seuraa paikallisista kalastajista, jotka tulivat ajamaan meitä pois paikalta pitäen meitä "Loco" varkaina.

Loco, ehkä arvokkain meren herkku Chilessä.


Kyseisellä alueella on Chilen paras "loco" apaja ja se kuuluu yhdelle kalastus syndikaatille ja ne ei anna kenenkään sukeltaa alueellaan. Niillä on rakennettuna saaren rannalle vartiokoppi, jossa on jatkuva vartiointi varkaita vahtimassa. Kävimme paikalla kaiken kaikkiaan 4 kertaa ja 3 kerralla meidät tultiin häätämään. Tilanne alkoi kiristyä sellaiseksi että meidän oli parempi lopettaa kuin tulla ammutuksi. Miguelin, joka näytti meille tykkien paikan.  Meinasivat syndikaatin muut jäsenet käydä polttamassa hänen talonsa, koska oli kertonut meille kyseisistä tykeistä. Meille kuitenkiin luvattiin että saamme näiden episodien jälkeen sukeltaa vielä yhden kerran paikalla, mutta sitten sen pitää loppua. Jätimme tämän viimeisen sukelluksen toistaiseksi väliin. Emme onnistuneet paikantamaan tykkejä.
Näistä 4 paikalla olo kerrasta vain kolmella kerralla onnistuimme sukeltamaan. Ja nekin keskeytettiin kalastajien toimista. Ekalla kerralla oltiin enempi liikkeellä testaamassa kalustoa ja tutkimassa itse aluetta.

Olemme nyt hakemassa lupaa Kapitaneriasta ja jatkaa projektia kunhan saamme paperit virallisesti kuntoon. Tulevaisuudessa mukana täytyy varmaan olla joku tuosta kalastus syndikaatista, jotta saadaan rauhassa jatkaa hylyn etsimistä.

Joten tarina jatkuu joskus loppuvuodesta 2015...


r.k

Päivitän tätä tarinaa myöhemmin kuvilla ja muilla jutuilla, just nyt olen vaan täysin vetämättömissä.


Aarrelaiva Hanneke Wromen löytäminen v.2014

$
0
0
Hanneke Vromen Hansaholkki haaksirikkoutui 1468 ja olen siitä kirjoittanut jo tänne stoorin aikaisemmin.

Tapausta ei viety aikanaan ihan loppuun asti. Lähdin töihin useammaksi vuodeksi Eteläamerikkaan ja muuta mielenkiintoista tekemistä on tullut vastaan.  Silloinen löytöni sai kuitenkin aikaan polemiikkia oliko kyseessä Aarrelaiva Hanneke Vromen holkki ja arvostelua on riittänyt näihin päiviin asti. Joillekin yleinen selvyys on hylyn sijainneen Hiittisten saariston ulkopuolella. Tämän takia päätin palata asiaan vielä kerran, mutta tällä kertaa vähän perusteellisemmin.

Kuten tiedetään laiva upposi harvinaisen ja raivokkaasti idästä puhaltavan myrskyn kourissa. Vallitsevat talvimyrskyt puhaltavat etelästä. Eli jos laiva on mennyt rikki itä myrskyssä, tavarat ja hylyn osat ovat silloin itä- länsi sektorissa pitkin suomen ulointa länsirantaa. Tämän jälkeen etelästä puhaltava myrsky painaa ne osat, jotka eivät vielä ole uponneet kohti suomen länsirannikkoa välillä Raaseporin Jussarö - Hanko ehkä jopa vielä Hankoakin lännemmäs. Tällöin HW-holkin tavarat olisivat levinneet isolle alueella ja osa lastista on hyvinkin voinut joutua etelästä puhaltavien tuulten takia jopa lähelle Hiittisten Kyrksundia. Se oli tuolloin iso kauppapaikka ja siellä myös osa lastista tiedetään myydyn.


Lähdin erään ruotsalaisen kollegan kanssa asiaa selvittämään, häneen tutustuin Ecuadorissa. Merelle lähdettiin ensimmäsen kerran aikaisin keväällä heti jäiden lähdettyä jo maaliskuussa 2014. Herätyskello oli viritetty Klo 03.00 aamulla ja matkaan lähdettiin Kouvolan suunnalta hyvissä ajoissa. Raaseporiin saavuimme ennen klo 08.00. Eipä näkynyt tällöin muita merellä liikkujia. Tuolloin meriveden lämpötila oli +0,9 asteista pohjalla ja pinnalla vähän yli 1 astetta eli kylmää oli.  Ensimmäistä kertaa jopa Hondan 4-tahti moottori alkoi vähän temppuilla, tosin eräs toinen suomalainen kaverini osti siihen 95E bensaa, joka tunnetusti on huonoa perämoottoreille vaikeissa olosuhteissa. Kävimme merellä muutamia kertoja välillä maaliskuu- toukokuu. Aluksi yöt olivat selkeästi pakkasen puolella ja aamulla maa oli huurteessa ja venevalkamat jääriitteessä. Kesä- heinä- elokuussa emme paikalla käyneet ollenkaan, oli muita kiireitä. Syyskuun jälkeen jatkettiin ja viimeiset sukellukset tehtiin joulukuussa 2014.
Tuloksena aluksen isompien runkopalojen löytyminen, sikoköli, mastonkappale, tynnyrin kannen kappaleita, kattotiiliä, jotka kuuluvat mahdollisesti laivan kannen kattoratkaisuihin, poltettuja saviruukun palasia (vanhoja),  joitain tunnistamattomia vanhoja lyijysiä metalliesineitä, sekä ankkuri.

Kovien ponnistelujen jälkeen saimme hyvin selville alueen, missä murhenäytelmä on käyty.

Mitä näiden retkien perusteella on löydetty ja miten ne sopivat haaksirikon tapahtumiin?

1. Löytämämme hylky on kärsinyt haaksirikon itäisessä myrskyssä. Kaikki löydöt pitäisi siis olla itä -länsi linjassa. Näin onkin ja ensimmäisenä linjalla on vanha hansa-aikainen ankkuri, joka on ehditty tiputtaa juuri ennen suurta räsähdystä.

2. Valtava köli ja masto on murrettu poikki kuin "hammastikku" ja tämän on mahdollistanut kovassa myrskyssä tapahtunut onnettomuus. Kova isku kiveen.

3. Puutavara sekä rakennustyyli viittaa vahvasti isoon vanhaan Hansa holkkiin. Kölin malli ja kylkikaarien rakenne on ison limisaumaisen hylyn, jollaisia oli käytössä Koggi ja Holkki laivoissa. Itse asiassa tässä lepää suurin limisaumainen alus jonka olen koskaan nähnyt. Tällainen limisaumatekniikalla rakennettu laiva ei ollut kovin kestävä. Myöhemmin isommat laivat rakennettiin tasa-saumaisiksi joka oli huomattavasti kestävämpi rakennustekniikka. Ehkäpä tämä onnettomuuskin vaikutti asiaan.

4. Rakennusmateriaali järeä vanha tammi! Tammea käytettiin muunmuassa vanhoissa Viikinkilaivoissa ja Koggi - Holkki laivoissa.

5. Onnettomuuspaikka on 10 "Tyskamilin" päässä Tallinasta. Tyskamil viittaa suoraan Hansakauteen. Sekä 14 "Leaguen" päässä Tallinasta, tämä League mitta otettiin käyttöön Roomalaisten aikaan ja se oli käytössä 1900 luvun alulle asti. Molemmat mittayksiköt on mainittu heti onnettomuuden jälkeen aikalaiskirjoituksissa. Kyseisiä mittoja käyttäen saavumme juuri  mainitulle onnettomuuspaikalle, mittayksiköt ja yleiskartta alueelta löytyi v. 1809 tehdystä kartasta. Kyseisestä kartasta löytyy Hansamitta "Tyskamil" ja Roomalaisten "League", molemmat olleet käytössä onnettomuuden tapahtuma-aikaan.

6. Haaksirikkopaikka on Raaseporin ulkopuolella ulkosaaristossa. Tämä tieto on mainittu aikalaiskirjoituksissa. Kaikki aikalaiskirjoitukset sopivat löytämäämme haaksirikkopaikkaan.

Merimuseota on informoitu asiasta kaksituntisen palaverin aikana ja heille esittelemäni materiaali sai paikallaolijat vakuuttuneeksi. Yhdessä sovimme jatkosta, joka olisi jonkun sopivan puuesineen nosto kesäkuun aikana Tendrokronologisen näytteen ottamiseksi ja tämän jälkeen saataisiin lopullinen varmistus löydön ajoituksesta.

Tarkempaa karttapiirrosta en tällä kertaa voi alueesta esittää, Veden syvyydet vaihtelevat 10-22m väliltä. Merivartiostoa on informoitu alueesta. Paikalta on edelleen löytämättä iso osa kulta esineistä ja rahoista. Nekun painavampina painuvat sinne pohjaan sedimentin sekaan...
Mutta kunhan paikalla saadaan ensimmäiset kaivaukset aikaiseksi, ehkä tähänkin voidaan saada lisää infoa.

Niin ja onhan sieltä ensimmäinen kultaesinekin jo löydetty, tämäkin on kyllä Merimuseon tiedossa

Kansipalkki painuu syvälle pohjasedimentteihin. Tästä paikasta voi kaivauksissa löytyä kaikkea jännittävää. Ohuet kylkilaudoitukset on irronnut, mutta niiden lovetus kylkikaarissa näkyy edelleen.







Alueelle on myös haaksirikkoutunut toinen laiva elokuun 25 pv vuonna 1890, nimeltään parkkilaiva Mathilda. Tämän laivan osia on myös runsaasti alueella. Mutta alueelta löydetyt parkki Mathildan osat ovat pääsääntöisesti kansirakenteita ja mäntyä. Ne on suhteellisen helppo erotella tammisista laivan osista.
Itse Mathildan hylky on ajautunut sivuun Hanneke Wromen haaksirikko paikasta.

Mathildasta lisää tästä
Tiedelehden artikkeli Hanneke Wromesta tästä

Terveisin
© Rauno Koivusaari



Hanneke Wrome dokumentti Tallinan Valtionarkistosta

$
0
0

English version


Paljon puhetta pikkuasiasta eli miten Hanneke Wrome kirjoitetaan.

Kyseisellä laivalla ei ollut nimeä.
Laivan omisti Hanne Wrome ja siksi sitä kutsuttiin Hanneke Wromen holkiksi.
Oli myös aluksen kapteeni (skeppare)

Wrome vai Vrome vai kirjoitetaanko se Hencke Vramen

Tuskin mikään nimi on varsinaisesti väärin kirjoitettu, mutta minä käytän
Hanneke Wrome'a, koska näin sen ovat aikansa Hansat kirjanneet haaksirikon jälkeen


Tallinan kansallisarkiston kirje vuodelta 1469


Liitteen 5 rivi ylhäältä. rivin 3 viimeistä sanaa "skeppare Hanneke Wrome"



Olen saanut edelleen palautetta että nimi pitäisi kirjoittaa
yhdellä V:llä eli Hanneke Vrome, perustelut aika hyvät eli tähän asti kaikki Lyybeskistä löydetyistä teksteissä se on kyllä yhdellä V, joten alan tästä lähtien myös itse käyttää tätä muotoa.








Tältä laiva suunnilleen näytti

Treasure Ship Hanneke Vrome (or Wrome) ship's Disaster yr.1468 (part 1)

$
0
0
"This translation is fast made by using Google translator"

We are living in the Middle Age yr. 1468. Raseborg castle was living it's golden age during Hanseatic era and under the knight Lauri Axelinpoika Tott's leadership. Raseborg castle was established in the Gulf of Finland, opposite site of the large market town of Tallinn (Reval) to give some counterbalance for Hanseatic trade, and it was hoped begin to move the goods also to Finland side.
Helsinki did not exist and the only large cities in Finland was Turku, which were more closer on the side of the Stockholm region and the other one was Wiipuri, which was just the Gulf wilds far away from center of business, maybe a small Porvoo, which was established as early as 1380.
Danish king had disputes with Sweden - Finland (traditionally) and he was terrorizing the Baltic Sea with his warships as well managing areas in southern Sweden and its nearby islands Gothland.

Lubeck the center of mighty Hanseatic merchants at that time. Carried on trading around the Baltic countries includin Sweden (as well Finnish), and Novgorod. Tallin was Hansa city and center of Gulf of Finland. It is still the best preserved Hanseatic city with buildings and Castle.



On the sea was huge capture danger especially ships on the way to Sweden, was designed by the Hanseatic sending these ships to Sweden late end of the year, just at the end of the sailing season when the risk of capture would be significantly lower. Hansa was actually not at disputes with the Danes, capture but risk do exist by the ships who were on the way to Sweden. That' why they were sent in pairs, in that way they had better change to defend themselves against enemy, if necessary. This ship convoy consisted of 4 ships. 2 of the ship was on its way to Stockholm and another 2 continued, apparently via Stockholm to Tallinn. After all, four ship-strong convoy trouhg the Danish waters was some sort of resistance even to the then Danish warships. These ships were, of course, had addition crew of soldiers and other weaponry. This fleet was scheduled to depart in November from Travemund, the harbour of Lubeck.

One of these ships was collecting a lot attention, because of its size. There had never seen in Lübeck so huge ship. It took more than 200 passengers, in addition to a huge amount of merchandise for example. 1200 barrels of honey (those barrels were not so big ones). Captain Hanneke Vrome owned this big hulk type ship. There was no ship names in that time.  So we call him Hanneke Vrome by captain. This largest and most valuable ship was also having the most valuable cargo, which was written worth about 100 000 Rhein guilder. Its cargo included, for example. 10 000 gold guilders. That same ship passengers included a large number of burghers and their sons. From Stockholm, entered Raseborg castle lord's wife, son and their three bodyguards.

Ships went out after November 11, from Travemund port of Lübeck. This convoy traveled trough the Baltic sea when the daytime was very short, and climate not very warm. The convoy arrived outside Stockholm where two ships continued travel to Stockholm. But Hanneke Vromen hulk and another ship completed their ship by taking one more important entourage, Kaarina Jöns daughter Vilfred Raseborg castle lord's wife and his son. Then Vessels continued their journey, few days more at the night 20th of november, just 10 miles from Tallinn. Started a great storm that forced ships to change their direction towards the coast of Finland. The storm continues during the night. then "Other ship the better one of the two ships, suddenly fell and drowned in very short moment like blinking the eye, They disappeared inside the waves with crew and all". The remaining ship came miraculously out from the violent eastern storm with "God's help" and managed arrive to Tallinn.

The Wreck remains


Lost ship was a large hulk owned by Hanneke Vrome, onboard drowned Raseborg castle lord's wife, son, "gun carriers" or bodyguards, and some 240 other passengers within the aristocracy and members of the crew. Some of these were a sort of armed men like small military to defend the precious ship, against potential hijackers or the piracy. In that time Baltic sea was living the golden age of piracy as well.
Occurred accident has been a real big shipwreck disaster which can be compared our well-known Titanic or the Estonia. Although drowned has been less than the 1900 disaster had, anyway, it was the disaster of its own time. This shipwreck still remains us to our days. As votive shipmodels in churches and  Karis Church which is named after Raseborg castle lord's wife name Kaarina.

To Finnish coast peasant's the disaster was of course a great blessing of the God and they took all the benefits out of it. They were looting the cargo as much as it was possible, that they found landing from the beaches around the Finnish south west coast.
The shipwreck was broken for pieces.



Original document of the disaster from Estonaian archive


Hanneke Vrome hulk ship model


Although Hanneke Vrome ship was traveling to Tallinn, it is known that part of the cargo, was on the way to Finland. Some to Turku, Raseborg and some cargo to Wiburg.
The ship was remarkably large and difficult to handle inside the Finnish narrow archipelago.
At that time, the speed that ships moved were barely were five knots, that makes the journey time from Travemund to outside Stockholm approximately 5 days. Then continued with 2 ship convoy to Tallin. In some part the trip is passing outer islands on Raaseborg castle before Porkkala, but in that time daylight were short and there was only possible to sail during daytime, which was  really short in end of November. So short, that they would never be able to get close of Tallin in mentioned time. So we assume that the sailing route had to be in open sea from Stockholm to Tallinn. There the cargo would be removed for smaller vessels, which makes trip safer and much easier to travel inside Finnish archipelago.

In that time vessels already have traveled in the high seas, also compasses were invented and in use on the ships since in 1300 AD making this possible.


So what the archives knows of this big accident?

Trip was launched on 11 of November from Travemund port of Lubeck.
Hanneke Vrome ship sank in violent east blowing storm in the night between 20 to 21 days, November 1468. That was 9 days later.  Ship was passing outside of Stockholm archipelago.

Ship sank 10 mile out from Tallinn.

Other archive source in Lubeck chronicle indicates, that ship sank 14 miles outside from Tallinn.

Accident happened west from Porkkala, (well known peninsula in Finnish south coast)

Moreover, Lubeck's chronicle mentions that the shipwreck occurred Raseborg castle.

The wreckage was sold in Hiittinen Kyrksundet, where 6 peasants were caught and sent to the Raseborg castle dungeon.  Kyrksundet was at that time a considerable marketplace and Helsinki for example, did not even exist. Kyrksundet has existed since the Viking era and perhaps it is even founded by Vikings. In that time Kyksund was living it's golden age . If the wreckage drifted west from accident area to the Hanko direction, would it drift close to Hiittinen archipelago close to Kyrksundet. So it was as well the nearest and most naturally marketplace.

Wreckage were searched and collected in next three years, which is quite a long time. This means that the floating material really spread out for huge area. Good to keep in mind that Finnish archipelago is unique and very difficult to navigate.

The distance between Tallinn and Porkkala is known to been 8 nautical mile unit 1200 in the early twentieth century, this information comes from Danish sailing guide. (ex.Vikings) As well Danish sea mile and Lubeck seamile is mentioned to the same. That has been not well known.

Cargo consist of 10,000 gold guldenia, the money was lost. As well a lot of valuable jewellery and monetary chest.

One transcribed cargolist of missing items totally list is 8 pages, in Germany (Hansa)
Gold coins that were in use at the time of disaster of Hanneke Vrome

In ancient time there has been several seamiles in use. Almost every country had their own milesystem. So there is no known information what this mentioned units can be. They are not normally now days distance minute, it was invented much later. So what can it be?

The first and second tip, distances: First find and looking the oldest good general seachart of the area, made by Gustaf Klint. The year was 1808. That map had in the lower right corner marked with two kinds of mea seamiles. It is (swedish) Tyskamil (German mile) and the other one in this chart was a League. The Germanmile refers straight to the Hansa. While the League has been in use in various forms since Roman times. Also we know that the distance between Tallinn and Porkkala has been 1200's  8 miles. I start to measure these units between Tallinn and Porkkala. I started first with this Germanmile, by measuring eight times this mile and it goes exactly of Tallinn and Porkkala. Excact the 1200's mentioned distance. I was really happy.

Then i change it to 10 units, this was declared to be the disaster area. It goes nicely to outer rocks of Raaseborg. This area is still huge, but i can be already in the map. Then i continued many other things. Finally i tested this League distance and i put other mentioned 14 units of this league and it went to the same place as the first Germanmile. I was amazed.


The third and fourth tip: Mentions from two different sources accident area, which was "Raseborg Castle of the Newland region," which Jussarö island belongs. So it's looking good, now all the places and the distances are so to say in the same map area. Can this be so easy?


The fifth  tip: This ships "fell suddenly and drowned in the blink of eye". Refer to the very strong hard rock hit. That can be a work of a violent storm and a hard rock hit. Becouse the rising of the land in this area would be some 2,5 meter. This rock can be now even above the water level. So now we are looking west side of the rocks that are situated in close of water level.

How the hulkship look


Viewing all 26 articles
Browse latest View live


<script src="https://jsc.adskeeper.com/r/s/rssing.com.1596347.js" async> </script>